Finnpilot kumppaneineen kehitti nopean luotsiveneen, jolla pystyy ajamaan Länsirannikolla lähes ympäri vuoden. Lisäksi se kulkee turvallisemmin, ekologisemmin ja vähemmällä polttoaineella kuin vanhat kollegansa.
Viime talvena Uuteenkaupunkiin tulossa olleita rahtilaivoja kohtasi hämmästyttävä näky. Paikalliset kutterinhoitajat kuljettivat luotseja kovaa vauhtia pilotveneellä, joita käytetään yleensä vain kesäisin. Nyt jäätä oli pari senttiä. Alumiinirunkoisilla piloteilla ei yleensä ole asiaa merelle talvisin, sillä ne eivät selviä jäästä ja kylmästä.
Uudenkaupungin nopea L248 oli kuitenkin poikkeus. Se oli Finnpilotin ja kumppaneiden kehitystyön tulos: välikauden veneeksi nimetty Watercat 160 Pilot.
Yleensä talvea vastaan pusketaan kutteriveneillä, merten teräsmiehillä, joissa on teräsrunko. Niiden haittana on hitaus. Pilotit kulkevat yli 20 solmua tunnissa, kutterit 10. Rahtilaivoilla tuppaa kuitenkin olemaan kiire. Suomen ulkomaankaupan pitäisi liikkua, ja luotsit tuoda rahtialuksiin ripeästi. Niissä luotsit siirtyvät komentosillalle ja auttavat isot alukset turvallisesti satamaan ja pois sieltä.
L248:aan tehtiin myös yksi toinen muutos verrattuna edeltäjäänsä. Konehuoneeseen vaihdettiin uusi Scania DI16 079M -moottori. Se yllätti eräällä ominaisuudellaan kokeneenkin luotsiveneen kuljettajan.
Pieni kulutus
”Scanian 750-hevosvoimaisessa V8:ssa on äärettömän pieni kulutus, noin 4,9 litraa / meripeninkulma”, Finnpilotin vastaava kutterinhoitaja Olli Huutera sanoo.
Huuteraa ei helposti merillä yllätetä, sillä hän sai ensimmäisen veneensä yhdeksänvuotiaana. Luotsiveneitä Huutera on ajanut noin 20 vuotta ja kuljettanut luotsit ainakin pariin tuhanteen alukseen.
Sen lisäksi kutterinhoitaja vastaa veneen huollosta ja korjauksista. Vanhassa pilotissa se tarkoitti lähes viikoittaista kumartelua ahtaassa konehuoneessa.
”Veneiden on toimittava, sillä jos moottori sammuu, voimme jäädä isomman aluksen alle. Vierasalukseen merellä nouseva tai siitä lähtevä luotsi voi tippua kyydistä, jos laivan lähestyminen tai sen kyljellä pysyminen epäonnistuisi.”
Kun välikausiveneen moottoriksi saatiin uusi Scania, Huuteran ei ole enää tarvinnut kyyristellä konehuoneessa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tarvittiin vain yksi pumppusuuttimen vaihto.
”Isoisäni perusti kuljetusliikkeen vuonna 1941 ja istuin pikkupoikana lukuisia kilometrejä Scanian moottorin päällä, kun olin kuorma-autoreissuilla mukana. Nyt alla on jälleen Scanian moottori”, Huutera hymähtää.
Vahvistetun rungon sisällä on uutta tekniikkaa
Marine Alutech Oy Ab valmisti L248:aan rungon suojaamaan potkurin, jäävahvistuksen ja kestävämmän peräsimen Teijon telakalla. Vesijäähdytyksestä luovuttiin. Alumiinirungon sisällä on paljon uutta tekniikkaa ja lisäksi välikauden pilotin ikkunat, kaiteet ja kansi ovat lämmitettävät.
”Se on talvella tarpeen, sillä jäätä voi muodostua kannelle kymmenenkin senttiä. Turvallisuuteen on muutenkin kiinnitetty valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana.”
Entä miten ”pilotti-pilot” selvisi ensimmäisestä talvestaan?
”Pystyimme ajamaan välikauden veneeksi tarkoitetutulla pilotilla kahta viikkoa lukuun ottamatta koko talven. Tämä kulkee viiden sentin jäässä.”
Huutera toivoi itse välikauden veneen hankkimista, sillä muistaa sellaisia joskus käytetyn. Niitä ei ole valmistettu pitkään aikaan, mutta leutojen talvien myötä ainakin Finnpilotin L248 näytti lunastavan paikkansa. Polttoainetta ja luontoa on säästynyt ja luotsit pääsevät rahtialuksiin nopeammin. Tämä on tärkeää luotsausyhtiölle, joka on puolittamassa hiilijalanjälkensä vuoteen 2030 mennessä. Sarjan seuraavien veneiden on tarkoitus valmistua tänä vuonna, ja Finnpilotilla on tilausoptio kolmeen muuhunkin veneeseen.
