Suomalaisten työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokemukset ovat edelleen heikentyneet, kertoo Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantutkimus. Myös työhön panostaminen on lievässä laskussa. Työuupumusoireilu on lisääntynyt etenkin alemman koulutustason työntekijöillä. Myös nuorempi ikä on yhteydessä heikompaan työhyvinvointiin. Tutkijat peräänkuuluttavat työpaikoilta kehityssuunnan muuttamista parantamalla työoloja ja työn voimavaroja.
Suomalaisten työhyvinvoinnissa näkyy edelleen lievää heikentymistä, kertoo Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimus. Vastaajat ovat työssäkäyviä 22–66-vuotiaita suomalaisia, ja heistä kaikkiin neljään kyselyyn vastanneita on 480.
Kokemus omasta työkyvystä on heikentynyt samalla, kun työuupumusoireilu on lisääntynyt. Hieman useampi kuin joka neljäs koki työuupumusoireita loppuvuonna 2022. Keskimäärin työn imua koetaan enää kerran viikossa. Voimavarat työpaikoilla eivät ole vahvistuneet, vaan esimerkiksi yhteisöllisyys ja työstä saadut vastineet ovat samalla tasolla kuin kesällä 2021.
– Muutokset huonompaan eivät ole dramaattisia, mutta on harmillista, ettei käännettä parempaan ole tapahtunut. Olisi ollut toivottavaa, että koronakriisin väistyessä työpaikoilla olisi voitu satsata enemmän työhyvinvoinnin tukemiseen, sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen Työterveyslaitoksesta.
Nuorempi ikä oli lievässä yhteydessä heikompaan hyvinvointiin ja vähäisempiin työn voimavaroihin. Esimerkiksi työn imu vahvistui keskimäärin 3,9 % jokaista kymmentä ikävuotta kohden.
– Tutkimuksemme mukaan erityisesti nuorten työhyvinvointia voidaan edistää panostamalla yhteisöllisyyteen, arvostukseen ja onnistumisten huomioimiseen työpaikoilla. Nyt olisi korkea aika työpaikkojen näyttää kykynsä työn imun edistämisessä ja työuupumuksen torjumisessa, kannustaa tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Koulutustaso polarisoi työhyvinvoinnin kokemuksia
Työhyvinvoinnin kehityskulut erkaantuvat eri koulutustasoilla, mikä voi lisätä eriarvoistumista.
Esimerkiksi työuupumusoireilun kasvu ei koske yliopistokoulutettuja. Heillä oli myös eniten työn imua ja tyytyväisyyttä työhön sekä muita parempi työkyky. Yliopistotutkinnon suorittaneista joka viidennellä on kohonnut riski työuupua, kun taas perus- ja toisen asteen suorittaneista joka kolmannella.
– Sosioekonomisia eroja työhyvinvoinnissa on ollut ennenkin, mutta ne näyttävät kasvavan. Työolot ja työkuormitus selittävät työhyvinvointia. Koulutus ja ikä taas selittävät sitä, millaisiin työoloihin ihminen päätyy, kertoo Janne Kaltiainen.
Myös yleinen elämäntyytyväisyys on heikentynyt erityisesti alemman koulutustason työntekijöillä. Tämä havainto voi heijastella hinnannousun aiheuttamia muutoksia elintasossa. Heikentyneestä turvallisuuden tunteesta raportoi suurin osa vastaajista.
– On raskas yhtälö, jos sekä maailmantilanne että oma työtilanne on epävakaa. Siksi epävarmoina aikoina hyvä työ on entistä tärkeämpää. Kun muu maailma on hankalasti ennustettava, työ tuo parhaassa tapauksessa jatkuvuutta, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä elämään, sanoo Jari Hakanen.
Työhön panostaminen on vähentynyt hieman
Tutkimustulokset tarjoavat näkökulmia julkisessa keskustelussa puhuttaneisiin ilmiöihin, kuten irtisanoutumisaaltoon ja quiet quittingiin eli niin sanottuun hiljaiseen irtisanoutumiseen.
Tutkimuksen valossa suurta irtisanoutumisaaltoa ei ole tulossa. Noin joka neljäs harkitsee usein eroamista nykyisestä työstään. Vastaavat lukemat havaittiin jo ennen koronapandemian puhkeamista. Vähiten irtisanoutumisaikeita on korkeimmin koulutetuilla.
Työhön panostamisesta on käynnissä keskenään erisuuntaisia kehityskulkuja.
Ensinnäkin sairaana työskentely on hieman aiempaa yleisempää. Tämä on epätoivottua työhön panostamista, sillä pitkän ajan vaikutus työkykyyn on kielteinen.
Toisaalta työntekijän kykyjen ja voimavarojen panostaminen työssä on laskenut lievästi. Myös työntekijöiden aloitteellinen oman työnsä kehittäminen eli työn tuunaaminen on hieman aiempaa harvinaisempaa.
– Työnantajien kannalta huomionarvoista on, että työhön panostamista voidaan edistää tarjoamalla tälle panostukselle riittävästi vastineita: tulojen lisäksi tunnustusta, arvostusta ja henkilökohtaista tyydytystä. Tämä onnistuu vahvistamalla esimerkiksi mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja taitojen kartuttamiseen, kertoo Janne Kaltiainen.
– Vähentämällä panostustaan työntekijä voi pyrkiä korjaamaan kokemaansa epätasapainoa vastineiden ja panostusten välillä. Työssään hyvinvoivat panostavat työhönsä muita enemmän, Kaltiainen lisää.
