Pomottajia on kaikkialla: työpaikoilla, hallinnossa ja valtioiden johdossa. Sukukokouksissa joku pitää aina kovinta ääntä siitä, mitä on saanut aikaiseksi ja missä muut ovat tehneet virheen. Ari Turusen Teette niin kuin minä sanon alkaa seuraavilla sanoilla: “Minua on aina ihmetyttänyt se, millä oikeudella jotkut katsovat olevansa oikeutettuja puhumaan ja päättämään toisten puolesta, miten heidän pitäisi elää ja ajatella.”
Ari Turusen Teette niin kuin minä sanon -uutuuskirjan pohjalla on saksalaisen sosiologin Theodor W. Adornon tutkimukset. Kaliforniaan natsien vainoja paennut Adorno halusi selvittää, miksi äärioikeisto nousi valtaan Euroopassa ennen toista maailmansotaa. Hänen mielestään autoritaarisilla persoonallisuuksilla oli tiettyjä yhteneviä luonteenpiirteitä, joita pystyi myös testaamaan.
Autoritaarisia persoonallisuuksia yhdistäviä piirteitä ovat ylikorostunut halu noudattaa perinteisiä arvoja, muiden alistaminen, aggressiivisuus, usko korkeimpiin voimiin ja ennen kaikkea vallanhimo. Toisilla tällaiset autoritaariset piirteet näkyvät jo nuorempana, kun taas toisista kuoriutuu pomottajia vasta valtaan pääsyn myötä. Mongolivalloittaja Tšingis-kaani tappoi väitetysti veljensä ollessaan 10-vuotias.
Italian Benito Mussolini oli taas jo nuorena häirikkö ja hyvin aggressiivinen persoona, ja hän jopa puukotti suutuspäissään koulutoveriaan.
Bašar al-Assadista, hammaslääkärin koulutuksen saaneesta älyköstä, leivottiin Syyrian pelastajaa ja demokratisoijaa. Toiveet eivät olisi voineet mennä enempää metsään, sillä Assad on näyttänyt olevansa valmis vaikka kaasuttamaan hengiltä omia kansalaisiaan pysyäkseen vallassa.
Autoritaareille ei tunnu riittävän mikään
Autoritaarit ovat kohtuuttomia, koska heidän vallanhimolleen ei ole rajoja. Heidän rajaton halunsa päättää muiden puolesta johtaa siihen, etteivät he halua jäädä eläkkeelle. On niin paljon tekemätöntä työtä.
Eräs imperiumihaaveistaan tunnettu autoritaari on Venäjän Vladimir Putin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 koko maailmalle selvisi, ettei Putinin vallanhimolle ollut rajoja. Venäjän kannalta sota on sujunut katastrofaalisen huonosti, eikä valitettavasti näytä siltä, että se olisi loppumassa kovinkaan pian. Tämänhetkisessä tilanteessa on vaikea nähdä mitään sellaista keinoa, jonka turvin Putin voisi vetäytyä sodasta omat kasvonsa säilyttäen.
Pomottajat eivät vain aloita sotia vaan jättävät jälkeensä tuhoa ja kärsimystä myös muulla tavalla. Erityisen hyvä esimerkki tästä on koronakriisi, joka suututti maailman hallitsijat perin pohjin. Autoritaareja suututti, kun mitätön virus ei suostunutkaan tottelemaan heitä ja katoamaan, kun he niin käskivät.
Rokotteisiin yksinvaltiaat eivät uskoneet vaan suosittelivat tilalle ihmetippoja, viinaa ja klorokiinia. Yhdysvaltain Donald Trump tuli tunnetuksi ehdotuksestaan ruiskuttaa desinfiointiainetta suoraan suoneen. Hengitystiesairauksiin erikoistuneen Vin Guptan mielestä Trumpin suosittelema menetelmä oli erityisen hyvä, jos halusi tappaa itsensä.
Kirjansa lopuksi Ari Turunen pohdiskelee, miten maailma voisi päästä eroon autoritaareista. Keskiössä on nimellä ubuntu tunnettu filosofia, joka tarkoittaa inhimillisyyttä muita kohtaan. Nelson Mandela vaali elämässään ubuntua pyrkiessään rakentamaan uudelleen rotuerottelun repimää Etelä-Afrikkaa.
