Työn Suomi -tutkimus nostaa esiin, että työssäkäyvien kokemukset omasta työstä eroavat monella tapaa toisistaan ja heijastuvat eriyttävästi työhyvinvointiin. Eroja on paitsi yrittäjien ja palkansaajien myös toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä. Istumatyö korostuu ylemmissä toimihenkilöammateissa, samoin ylipitkät työviikot. Työn fyysinen luonne on puolestaan keskeinen piirre työntekijäammateissa.
Työn luonne erottelee työssäkäyvää väestöä Suomessa. Esimerkiksi päällekkäiset työtehtävät ja tietotulva ovat yli kaksi kertaa yleisempiä ylemmillä toimihenkilöillä kuin työntekijöillä. Vastaavasti fyysiset kuormitustekijät, kuten nostaminen ja kantaminen, koskettavat joka kolmatta työntekijää, mutta vain noin prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä.
Ylemmissä toimihenkilöammateissa valtaosa istuu yli puolet työajastaan, eikä heidän työhönsä sisälly fyysisesti raskaita työtehtäviä. Sen sijaan työntekijäammateissa ollaan enemmän liikkeessä: lähes kaksi kolmesta seisoo tai kävelee yli puolet työajastaan.
Työssäkäyvän väestön sosioekonominen tausta, työolosuhteet ja hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ylemmistä toimihenkilöstä yhdeksän kymmenestä uskoo pystyvänsä työskentelemään terveytensä puolesta vanhuuseläkeikään asti. Työntekijäryhmään kuuluvista näin arvioi kaksi kolmesta.
Myös sukupuolittuneet työt ja työolosuhteet ovat keskeinen osa suomalaista työelämää 2020-luvulla. Naiset työskentelevät edelleen paljon alemmissa toimihenkilöammateissa, ovat selvässä enemmistössä kuntasektorin töissä ja toimivat vähemmän esihenkilöinä kuin miehet. Miehet puolestaan keskittyvät voimakkaasti yksityiselle sektorille ja työntekijäammatteihin. Tämä jakautuneisuus heijastuu siihen, millaisissa olosuhteissa ja työpaikoilla suomalaiset miehet ja naiset työskentelevät.
Ennakoimattomuus kuormittaa työssä
Työterveyslaitoksen Työn Suomi -raportissa kuvataan laajasti työssäkäyvien suomalaisten työoloja, työkykyä, työhyvinvointia ja työterveyspalvelujen käyttöä sekä tietoa väestöryhmien välisistä eroista työelämässä. Aineisto on kerätty vuosina 2022–2023 osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terve Suomi -tutkimusta.
– Aineisto kuvastaa työtä, työhyvinvointia ja työkykyä koronapandemian jälkeen, lisääntyneen ilmastotietoisuuden, kansainvälisen epävakauden ja polarisaatiotendenssien kontekstissa. Se kuvaa työelämää, jossa valtaosa työntekijöistä on syntynyt 1950-luvun puolenvälin ja 2000-luvun taitteen välissä, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.
– Yllättävien muutosten teema nousikin esiin tuloksissa. Ennakoimattomat muutokset oli suurin työhön liittyvä uhka. Sitä koki peräti 40 prosenttia työssäkäyvistä, eniten yrittäjät ja kuntasektorilla työskentelevät naiset, Väänänen kertoo.
Viikkotyöajat pääosin maltillisia, mutta noin joka viides urakoi
Työssäkäyvistä 40 prosenttia tekee säännöllistä päivätyötä, ja noin 30 prosentilla on joustava työaika. Vuorotyötä tai säännöllistä ilta- tai yötyötä tekee 17 prosenttia.
Joka viides tekee yli puolet työajastaan etätyötä, kun taas 43 prosentille työssäkäyvistä etätyö ei ole lainkaan mahdollista. Myönteisenä havaintona esiin nousi se, että viikkotyötunnit pysyvät pääosin maltillisella tasolla riippumatta siitä, kuinka paljon etätyötä tehdään.
Työssäkäyvän väestön keskimääräinen viikkotyöaika on 38,6 tuntia viikossa. Kuitenkin hieman yli viidennes työssäkäyvistä raportoi tekevänsä yli 40 tunnin työviikkoa. Korkeaa viikkotyömäärää tekivät etenkin yksityisellä työskentelevät, esihenkilöasemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät.
Asiantuntijoiden mukaan lähes 50 tuntia viikossa urakoivaan viidennekseen kannattaa kiinnittää huomiota. Työpaikoilla tulisi huolehtia työmäärän paremmasta mitoituksesta terveyshaittojen ehkäisemiseksi.
Yrittäjämiehet lähes aina tavoitettavissa
Yli puolet työssäkäyvistä arvioi olevansa yleensä tavoitettavissa työhön liittyen myös työajan ulkopuolella. Tavoitettavissa oleminen oli tavallisempaa miesten kuin naisten keskuudessa.
Yleisintä tavoitettavissa oleminen oli yrittäjämiehillä. Heistä peräti 88 prosenttia oli yleensä tavoitettavissa työasioissa myös työpäivän jälkeen. Myös yrittäjänaisilla tavoitettavissa oleminen oli hyvin tavallista (71 %). Palkansaajilla tavoitettavuus oli selkeästi alhaisemmalla tasolla, vähäisintä se oli työntekijäammateissa.
Sekä yrittäjillä palkansaajilla oli varsin tavallista, että työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä vapaa-ajalla.
– Työstä irrottautuminen voi olla haastavaa, jos on tavoitettavissa myös vapaa-ajalla. Toisaalta yrittäjistä yli puolet kokee työn tuovan iloa ja energiaa ja olevan hyvä vastapaino muille elämänalueille, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
– Tutkimuksemme perusteella monet yrittäjistä tekevät työtään hyvin itsenäisesti, ilman sosiaalista tukea työpaikalta. Siten tuen saamisessa korostuvat muut sosiaalisten verkostot, kuten perhe ja yrittäjäverkostot, Toivanen jatkaa.
Tietoa Työn Suomi -tutkimuksesta
- Työn Suomi -raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Julkarissa.
- Työn Suomi -raportti kuvaa pääosin kyselytietojen avulla työssäkäyvien suomalaisten työoloja, työkykyä, työhyvinvointia sekä työterveyspalvelujen käyttöä.
- Tutkimus pohjautuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2022–2023 keräämään laajaan väestön terveyden ja hyvinvoinnin tilaa ja palveluita kartoittavaan Terve Suomi -tutkimukseen.
- Aineisto koostuu Terve Suomi -tutkimuksen työssäkäyvästä väestöstä, joka vastasi kyselyn työelämää koskeviin kysymyksiin. Näitä vastaajia oli 7107, ja heidän keski-ikänsä oli 42 vuotta.
- Lisätietoa tutkimuksesta Työn Suomi -hankesivulla.
- Lisätietoa Terve Suomi -tutkimuksesta THL:n verkkosivuilla.
