Varsinais-Suomen käräjäoikeus on 2.6.2023 antamassaan tuomiossa katsonut varsinaissuomalaisen metallialan yrityksen toimitusjohtajan syyllistyneen yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain rikkomiseen. Toimitusjohtaja jätettiin kuitenkin tuomitsematta rangaistukseen, koska käräjäoikeus piti rikosta kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Käsiteltävänä oli yhtiön kameravalvonta, jonka työsuojeluviranomainen katsoi kohdistuvan yksittäisiin työpisteisiin ilman perustetta.
Havainto kameravalvonnasta oli tehty ensimmäisen kerran työsuojelutarkastuksella helmikuussa 2020, jolloin asiaan oli puututtu velvoitteella ja asiaa on pyritty selvittämään työnantajan kanssa. Sama puute todettiin uudelleen työsuojelutarkastuksella huhtikuussa 2021. Tämän jälkeen työsuojeluviranomainen teki poliisille ilmoituksen epäilystä yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain rikkomisesta, joka käynnisti prosessin.
Kohdistuiko kameravalvonta yksittäiseen työntekijään?
Työnantajan mukaan työpaikalla on ollut käytössä kameravalvonta, mutta sitä ei ole kohdistettu tiettyyn työpisteeseen kuvaamaan yksittäisen työntekijän työsuoritusta, vaan kamerat on suunnattu kuvaamaan koko hallia sekä piha-aluetta. Työnantaja kertoi pyrkineensä kuvaamaan työtiloja suurpiirteisesti. Todisteena olleiden kuvien perusteella käräjäoikeus kuitenkin päätyi katsomaan, että vaikka työnantajan tarkoituksena ei olekaan ollut kohdistaa kameravalvontaa yksittäisiin työpisteisiin, valvontakamerakuvissa on kuitenkin nähtävissä myös työpisteitä ja niistä on mahdollista tunnistaa myös yksittäisiä työntekijöitä. Vaikka työntekijöille ei ollutkaan osoitettu tiettyjä työpisteitä oli kameran kuvausalue hallissa laaja, jolloin todennäköisyys yksittäisen työntekijän tulemisesta kuvatuksi ylitti satunnaisuuden. Käräjäoikeus katsoi, että suurpiirteiseksi tarkoitettu kameravalvonta mahdollisti myös yksittäisten työntekijöiden tarkkailun työpaikalla.
Oliko kameravalvonta perusteltua työtapaturmien ennaltaehkäisemiseksi?
Työnantajan väite oli, että kameravalvonta oli tarpeen työssä tapahtuvien vaaratilanteiden ennaltaehkäisemiseksi, joten peruste tiettyyn työpisteeseen kohdistetulle kameravalvonnalle oli olemassa. Työnantajan mukaan tarkoituksena oli, että kameran kuvaaman materiaalin avulla tutkitaan työtapaturmaan johtaneet tekijät jälkikäteen, analysoidaan vaaratilanteet ja tunnistetaan vaaraa aiheuttavat tekijät. Työnantajan mukaan käytössä oli myös muita työntekijöiden yksityisyyteen vähemmän puuttuvia keinoja.
Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että työtapaturmien jälkikäteinen katseleminen ja vaaratilanteiden analysointi ei ollut sitä, mitä lain esityöt tarkoittavat työhön liittyvän työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle aiheutuvan ilmeisen vaaran ehkäisemiseksi, jolloin kameravalvontaa olisi oikeus kohdistaa yksittäiseen työpisteeseen. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, että työtapaturmia on mahdollisuus riittävässä määrin ennaltaehkäistä muilla työntekijöiden yksityisyyteen vähemmän puuttuvilla keinoilla. Kameravalvonta ei myöskään ollut välttämätöntä tai oikeassa suhteessa työntekijöiden yksityisyyden suojaan, että sen käyttöön ottaminen olisi ollut välttämätöntä vaaratilanteiden ennaltaehkäisemiseksi. Työnantajalla ei ollut perustetta kameravalvonnan kohdistamiseen yksittäisiin työpisteisiin.
Oliko kameravalvonta perusteltua omaisuuden suojaamiseksi?
Työnantajan toinen väite oli, että tehdasalueella sijaitsi arvokkaita materiaaleja ja koneita sekä henkilökunnan omaisuutta, jota kameravalvonnalla oli tarve suojata. Työnantajan mukaan työtiloissa oli myös päiväsaikaan käynyt ulkopuolisia ja työpaikalta oli kadonnut työkaluja sekä bensaa. Todistajana kuullun työntekijän tiedossa oli, että pihalta oli vuosia sitten viety jotain, mutta ei että työpaikan sisätiloissa olisi ollut vieraita henkilöitä anastamassa tavaraa.
Käräjäoikeus viittasi lain esitöihin ja totesi, että tässä tilanteessa edellytykset kameravalvonnan toteuttamisesta omaisuuden suojaamiseksi eivät täyttyneet. Käräjäoikeus myös katsoi, että ennen kameravalvontaa ei ollut selvitetty työntekijöiden yksityisyyteen vähemmän puuttuvien keinojen käyttömahdollisuuksia. Näin ollen omaisuuden suojaaminenkaan ei ollut peruste kameravalvonnan kohdistamiselle yksittäisiin työpisteisiin.
Johtopäätökset
Käräjäoikeus totesi, että yrityksen kameravalvonta kohdistui yksittäisiin työpisteisiin. Työtapaturmien ennaltaehkäisyn tai omaisuuden suojelun ei katsottu olevan riittävä peruste poiketa lain pääsäännöstä tässä tilanteessa. Käräjäoikeuden arvion mukaan työnantajan edustaja oli saanut viranomaisohjeistusta aiheesta työsuojelutarkastuksilla, vaikka hän oli kokenut lain yksityisyyden suojasta työelämässä ja sen soveltamistilanteen tulkinnanvaraiseksi. Kuitenkin työnantajan edustaja jatkoi kameravalvonnan käyttöä saatuaan aluehallintoviraston tarkastuskertomukset ja niissä annetut toimintaohjeet. Tämän takia käräjäoikeus katsoi, että hän oli toiminut lain yksityisyyden suojasta työelämässä mukaan rangaistavaksi säädetyllä tavalla.
Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lakimies Matti Suontausta toteaa, että vaikka tuomiossa käsitellään kameravalvontaa yksittäisessä tilanteessa, on kyse tärkeästä tuomiosta, jossa käräjäoikeus on ottanut kantaa kameravalvonnan kohdistamiseen ja käytön perusteisiin. Kameravalvonta on yleisesti käytössä työpaikoilla, mutta oikeuskäytäntöä on suhteellisen vähän. Jokainen uusi tuomio on avuksi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain tulkinnassa.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 2.6.2023, 23/122935 asiassa R 22/4662. Tuomio ei ole lainvoimainen.
