Tuoreet työnvälitystilaston tiedot helmikuulta osoittavat, että työmarkkinoiden tilanne on odottava. Muutoksia suuntaan tai toiseen ei tammikuun lukuihin verrattuna ole juurikaan tapahtunut. Eniten työttömyyttä kohtaavat suhdanneherkkien alojen työntekijät, nuoret, yli 55-vuotiaat ja ennen kaikkea ulkomaalaistaustaiset.
Maahanmuuttajien työllisyys herkempi suhdanteille kuin Suomen kansalaisten
Ulkomaalaisten työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut noin viidenneksellä viime vuodesta. Lukumääräisesti ulkomaalaisten työttömien määrä kasvaa jatkuvasti. Kasvua selittävät ukrainalaisten siirtyminen työnhakijoiksi sekä yleisesti maahanmuutto. Jos kehitys jatkuu näin, vuonna 2030 Uudellamaalla vieraskielisiä on 400 000. Vuonna 2040 heitä on jo puoli miljoonaa. Toisin sanoen väestöllisessä huoltosuhteessa helpotusta on luvassa. Mutta myös taloudellinen huoltosuhde korjaantuu paremmaksi, sillä ulkomaalaistaustaisten työllisyys on kohentunut hyvää vauhtia.
Ulkomaalaisten työllisyysaste pysytteli vuoden 2023 alkupuoliskolla selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen koronakriisiä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että työllisyysasteen trendi on lähtenyt heikkenevän suhdanteen vuoksi laskuun. Toivottavasti kuitenkin vain väliaikaisesti, sillä ulkomaalaisten työllisyys on paljon herkempi suhdanteille kuin Suomen kansalaisten.
TEM julkaisi kolme viikkoa sitten tarkastelun maahanmuuttajien pärjäämisestä Suomen työmarkkinoilla. Havainnot ovat rohkaisevia, sillä kymmenen vuoden maassaolon jälkeen työllisyysaste on työluvalla saapuneilla ja muista EU-maista saapuneilla noin 80 prosenttia. Perheen tai opiskelun perusteella saapuneilla työllisyysaste on noin 70 prosenttia ja kansainvälistä suojelua saavilla noin 60 prosenttia. Ikävä kyllä viimeksi mainitun ryhmän ansiokehitys ei ole niin hyvä. Heidän ansiotulonsa ovat kymmenen vuoden oleskelun jälkeen alle puolet ensin mainitun ryhmän tuloihin verrattuna.
Eriytymisuhka vallitsee työmarkkinoilla
Toimiakseen kestävästi pohjoismainen hyvinvointimalli edellyttää, että lähtökohtaisesti jokainen työikäinen ja työkykyinen antaa panoksensa työmarkkinoille, eli kuuluu työvoimaan. On todella tarpeen tehdä jatkuvaa seurantaa siitä, miten hyvin tämä päämäärä toteutuu eri statuksilla maahan tulevilla ulkomaalaisilla, jotta siihen voidaan vaikuttaa. Pyrkimys on, että kaikki maahanmuutto on työhön johtavaa. Tästä hyötyvät kaikki, sillä se vaikuttaa pitkäjänteisesti myös eläkejärjestelmän kestävyyteen. Eli tärkeää ei ole seurata vain työhön osallistumisastetta vaan ansiotulojen kehitystä, sillä työssä käyvät maksavat eläkkeet suurelta osin.
Maahanmuuttajien työmarkkina-asema on heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Ulkomaalaistaustaiset ovat keskimääräistä useammin vuokratyösuhteissa ja kevytyrittäjinä. Alustavälitteisiä töitä tekevien osuus on monikertainen suomalaistaustaisiin verrattuna. Erityisesti taksi- ja kuriiripalvelut ovat suurelta osin ulkomaalaistaustaisen työvoiman varassa.
Eurostat tekee vertailevaa tutkimusta ulkomailla syntyneiden työllisyydestä EU-maissa. Suomi voi toki briljeerata sillä, että ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste (68 %) on ohittanut Ruotsin vastaavan (66 %) ja on noin kahdeksan prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-keskiarvo (60 %).
Murheellista on kuitenkin se, että heidän työsuhteensa ovat tyypillisimmin osa-aikaisia ja määräaikaisia. Ruotsissa huolta on herättänyt se, että ulkomaalaistaustaisten naisten eläketurva muodostuu repaleisella työuralla heikoksi. Tällöin he joutuvat olemaan täysin riippuvaisia erilaisista tulonsiirroista ja elävät tukien varassa vanhuuden päivänsä. Sama uhka on tietenkin meillä Suomessa, vaikkei eläkejärjestelmä ole ihan vastaava.
Työvoiman tuottavuus nousuun
Maahanmuuttajat työllistyvät usein työpaikkoihin, jotka eivät vastaa heidän aiempaa koulutustaan tai osaamistaan. Syinä ovat kielitaidon puute, syrjintä, hidas eteneminen työuralla ja mahdollisesti rohkeuden puute. Siksikin on ensiarvoisen tärkeää satsata maahanmuuttajien kotoutumiseen, kielitaitoon ja työantajakontakteihin. Näin he saisivat koulutustaan vastaavaa työtä ja olisivat tuottavimmillaan työelämässä ja saisivat taitojensa mukaista kannustavaa palkkaa. Tämä palvelisi parhaiten myös laajan ja kattavan sosiaaliturvajärjestelmämme rahoittamista. Itse asiassa kaikkien – myös meidän suomalaistaustaistenkin – pitäisi optimoida työpanoksemme suuntaamista yhä tuottavampiin töihin. Meitä pitäisi rohkaista siirtymään aina vain haastavampiin työtehtäviin. Sillä tavoin työvoiman tuottavuutta saadaan kasvatettua ja palkkakehitystäkin vietyä eteenpäin. Tanska on hyvä esikuva meille, sillä siellä miljoona ihmistä vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Siihen meillä on vielä matkaa.
