Taloyhtiön piharakennuksen edessä käy kuhina, kun ryhmä maalareita ehostaa valkoisella maalilla rakennuksen ovenpieliä. Jälki on vakuuttavaa – ja miksei olisi, asialla kun on alan ammattilaiset.
Yksi heistä on saksalainen Deelara-Joy Höhn, Thüringenistä kotoisin oleva Suomeen työharjoitteluun tullut maalariyrittäjä. Tarkoitus on kahden kuukauden aikana oppia mahdollisimman paljon alasta ja suomalaisista työtavoista, ennen paluuta kotimaahan ja omaan yritykseen.
– Paperilla perheyritys on jo siirtynyt minun nimiini, mutta koen olevani vielä niin nuori ja kokematon, etten näe itseäni kenenkään pomona. Minulla on vielä paljon opittavaa.
Höhn taitaa olla vaatimaton, sillä maalarin ammatti kulkee perheessä verissä. Perheyritys on kulkenut suvussa jo kuuden sukupolven ajan.
– Onhan siinä perintöä, Höhn hymyilee.
Suomi on kiinnostanut aina
Suomeen Höhn päätyi kuultuaan kansainvälisen työharjoittelun mahdollisuudesta.
– Olen aina unelmoinut pääseväni matkustamaan Skandinaviaan ja Suomeen. Pidän matkustamisesta ja suorastaan rakastan työntekoa, joten päätös näiden kahden yhdistämisestä työharjoittelun puitteissa oli helppo.
Suomeen hän saapui kaksi viikkoa sitten. Harjoittelu on alkanut mukavasti ja Höhn on saanut harjoittelupaikassaan Sorcolorissa tutustua erityyppisiin maalaustehtäviin.
– Olen osallistunut eri tiimien työhön ja tällä kertaa maalaamme rivitaloyhtiön puuverhoiltuja rakennuksia. Puutaloja meillä onkin Saksassa paljon vähemmän. Kuukauden päässä luvassa on kattojen maalausta, Höhn kertoo.
Jo nyt Höhn on huomannut eroja suomalaisen ja saksalaisen työkulttuuri välillä.
– Täällä työpäivän aikana on paljon enemmän taukoja, mikä on kyllä aika kivaa. Työntekijällä ei ole samanlaisia aikataulupaineita ja kiirettä, vaan työhön voi keskittyä ja tehtävät tehdä huolella.
Mukaansa Saksaan Höhn vie oppimiaan tekniikoita ja työtapoja. Niistä on perheyrityksessä varmasti hyötyä, siellä kun maalataan kaikenlaisia pintoja.
Yrittäjyyden suhteen toiveissa on työn ja vapaa-ajan hyvä tasapaino.
– Yrityksemme työllisti aiemmin jopa 20 henkilöä, mutta se oli isäni mielestä aivan liian stressaava. Nyt meillä on neljä, viisi työntekijää. Tarkoitukseni on jatkaa samaa linjaa. Vaikka rakastan työtäni ja minusta on kiva herätä aamulla ja tulla töihin, minusta on yhtälailla kivaa iltaisin lähteä kotiin. Kun olen vapaalla, olen vapaalla.
