Tutkimus osoittaa, että työmatkapyöräily kannattaa kohonneesta tapaturmariskistä huolimatta. Säännöllinen pyöräily voi vähentää sairauspoissaoloja ja parantaa koettua työkykyä ja terveyttä.
Työterveyslaitoksen hankkeessa tutkittiin kuntatyöntekijöiden työmatkatapoja ja niiden yhteyksiä koettuun terveyteen, työkykyyn sekä rekisteriperusteisiin sairauspoissaoloihin ja työmatkatapaturmiin.
– Havaitsimme tutkimuksessa, että työmatkan taittaminen aktiivisesti jalan tai pyöräillen – myös yhdistettynä joukkoliikenteen käyttöön – kasvattaa työmatkatapaturmariskiä autoiluun verrattuna, kertoo johtava tutkija Jenni Ervasti Työterveyslaitoksesta.
Työmatkatapaturman riski on suurin työmatkapyöräilyssä
Päivittäin tai lähes päivittäin työmatkansa käveleville sattui eniten työmatkatapaturmia suhteessa kuljettuihin kilometreihin. Henkilötyövuosiin suhteutettuna eniten tapaturmia sattui päivittäin työmatkansa pyöräileville. Matkan pidentyessä tapaturman riski kasvoi pyöräilijöillä enemmän kuin kävelijöillä.
- Työmatkansa ympäri vuoden pyöräileville arvioitiin sattuvan sataa henkilötyövuotta kohden keskimäärin 2,8 työmatkatapaturmaa enemmän kuin autoilijoille.
- Aktiivisimmille pyöräilijöille sattui työmatkakilometreihin suhteutettuna arviolta keskimäärin 2,5 työmatkatapaturmaa enemmän sataa henkilötyövuotta kohden verrattuna ei lainkaan pyöräileviin.
- Suurin työmatkatapaturman riski suhteutettuna työmatkakilometreihin oli kävelijöillä. Tämä johtunee osin siitä, että kävelijöiden työmatkat ovat lyhyitä verrattuna muita työmatkatapoja käyttäviin.
– Kaiken kaikkiaan työmatkan kulkeminen pyörällä, etenkin talvikelillä, näyttäisi lisäävän työmatkatapaturmien riskiä, Ervasti sanoo.
Säännöllinen työmatkapyöräily parantaa työkykyä
Tutkimuksen mukaan lisääntynyt ja säännöllinen työmatkaliikunta on yhteydessä parempaan koettuun terveyteen sekä työkykyyn. Lisäksi aktiivisimmilla pyöräilijöillä arvioitiin olevan jopa 531 sairauspoissaolopäivää vähemmän sataa henkilötyövuotta kohden verrattuna passiivisiin työmatkaajiin.
Verrattaessa pyöräilijöiden suurempaa työmatkatapaturmariskiä heidän pienempään sairauspoissaoloriskiinsä, pyöräilyn hyödyt näyttäisivät ylittävän haitat, eli tapaturmista johtuvat lyhyet työkyvyttömyysjaksot.
Hyötyjen saaminen näyttäisi edellyttävän kuitenkin säännöllistä ja suhteellisen kuormittavaa työmatka-aktiivisuutta.
– Satunnaiset työmatkapyöräilyt tai lyhyet kävelymatkat eivät tuottaneet samanlaista hyötyä. Sen sijaan säännöllinen työmatka-aktiivisuus, erityisesti pyöräily, näyttää tuottavan terveys- ja työkykyhyötyä, vaikka otetaan huomioon kohonnut työmatkatapaturmariski, sanoo tutkija Essi Kalliolahti Työterveyslaitoksesta.
Aktiivisia työmatkatapoja kannattaa tukea
Terve ja työkykyinen väestö vähentää terveydenhuollon kuormitusta sekä sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia, mikä hyödyttää sekä työnantajia että yhteiskuntaa laajemminkin.
Työnantajien kannattaa rohkaista työntekijöitään säännölliseen työmatka-aktiivisuuteen, erityisesti pyöräilyyn, tarjoamalla kannustimia ja resursseja.
– Turvallisuus ja kunnolliset varusteet on syytä huomioida, jotta saavutettu työkykyhyöty ei vesity vakavaan tapaturmaan. Pyöräilykypärä on varusteista kaikkein tärkein kelistä riippumatta ja talvikelillä esimerkiksi nastarenkaiden avulla voidaan vähentää tapaturmariskiä, Kalliolahti sanoo.
Tutkimuksen tulokset kannustavat myös sellaiseen kaupunkisuunnitteluun, joka edistää työmatkapyöräilyä ja parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta. Kävely ja pyöräily ovat kestäviä kulkutapoja. Niiden osuutta kasvattamalla voidaan saavuttaa päästövähennyksiä ja parantaa kaupunkien ilmanlaatua.
