Turun yliopiston kasvimuseo juhlii tänä vuonna satavuotista historiaansa. Juhlavuoden kunniaksi kasvimuseo digitoi ja julkaisi kulttuurihistoriallisesti merkittävän Elias Lönnrotin laajamittaisen herbaarion, joka lahjoitettiin kasvimuseolle sen perustamisvuonna 1922.
Kielentutkija, lääkäri ja kansalliseepoksemme Kalevalan luoja Elias Lönnrot oli myös ansioitunut kasvitieteen edistäjä. Kiertäessään Suomea tutkimusmatkoillaan Lönnrot kokosi Kalevalan lisäksi myös laajan kasvikokoelman. Lönnrotin herbaario sisältää kaikkiaan 751 kasvia.
Kokoelmassa on paljon edelleen tuttuja luonnonvaraisia lajeja, mutta osa kokoelman lajeista on nyt jo harvinaistunut tai hävinnyt kokonaan.
– Vuonna 1860 Lönnrot julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kasvion eli kirjan, joka esitteli kaikki Suomesta silloin tunnetut kasvilajit. Kirjaa varten Lönnrot joutui luomaan suomenkielisen kasvitieteen sanaston, sillä sellaista ei vielä ollut. Edes sana “kasvi” ei ollut vakiintunut sen nykyisessä merkityksessä ennen Lönnrotia, kertoo kokoelman digitoinnista vastannut amanuenssi Samuli Lehtonen Turun yliopiston kasvimuseosta.
Kajaanin kaupunki lahjoitti hallussaan olleen Lönnrotin herbaarion Turkuun Turun yliopiston kasvimuseon aloittaessa toimintansa vuonna 1922. Yliopisto kiitti Kajaanin kaupunginhallitusta “tästä merkillisestä lahjasta, jota yliopisto on historiallisena aarteenaan säilyttävä”.
Nykyään kasvimuseon kokoelmissa on jo yli miljoona näytettä kasveja, sammalia, sieniä, jäkäliä sekä leviä, ja kokoelmat karttuvat koko ajan. Kokoelmia digitoidaan ahkerasti, jotta tutkijat ympäri maailmaa voivat käyttää niitä helposti.
Kokoelmat verrattavissa biopankkeihin
Biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi korostaa, että luonnontieteelliset kokoelmat ovat lääketieteellisiin biopankkeihin verrattavissa olevia tieteellisiä aineistoja. Kokoelmien tavoitteena on mahdollistaa biodiversiteettitutkimukselle välttämättömien aineistojen saatavuus nyt ja tulevaisuudessa.
– Biodiversiteetin tehokas suojelu ja luontokadon pysäyttäminen on mahdotonta ilman tietoa. Vain tutkittuun tietoon pohjautuen osaamme kohdistaa rajalliset suojeluresurssit mahdollisimman tehokkaasti, Sääksjärvi painottaa.
Kuvat: Luonnontieteellisen museon kokoelmat
