Mikromuovi_muovisaaste
Kuva on otettu 2019 Dominikaanisesta tasavallasta, jonka rannoille ajautuu merivirtojen mukana valtavat määrät erilaista muoviroskaa. Merissä muovit hajoavat vähitellen ja muodostavat mikromuovia, joka tuhoaa eläinpopulaatioita. Erään teorian mukaan muovijäte ja mikromuovit imevät itseensä tehokkaasti auringonvaloa ja siten tuottavat lämpöenergiaa, mikä lämmittää merivettä. Lämpimämpi merivesi sulattaa napajäitä nopeammin ja aiheuttaa happikatoa. Mikromuovin lämpövaikutuksen merivesiin arvellaan olevan yli 10 prosentin luokkaa. (Tieto eri lähteestä).
Uutiset

Synteettisiä kuituja löydetty Etelämantereen ilmasta, merivedestä, sedimentistä ja merijäästä

Kun valtiot kokoontuivat 28.11.-2.12.2022 Uruguayssa neuvottelemaan uudesta maailmanlaajuisesta Muovisopimuksesta, meri- ja oikeuslääketieteen tutkijat julkaisivat uusia tuloksia, jotka paljastavat, että synteettisiä muovikuituja on ilmassa, merivedessä, sedimentissä ja merijäässä, joita on otettu näytteinä Etelämantereen Weddell-mereltä. Tulokset on julkaistu Frontiers in Marine Science -lehdessä. 

Kaikista otetuista näytteistä löytyi kuitupolyestereitä, jotka ovat peräisin pääasiassa tekstiileistä. Suurin osa tunnistetuista mikromuovikuiduista löydettiin Etelämantereen ilmanäytteistä, mikä paljastaa, että Etelämantereen eläimet ja merilinnut saattavat hengittää niitä.

– Mikromuovikuidut ovat myös ilmassa leviävä ongelma, joka tavoittaa jopa viimeisetkin jäljellä olevat koskemattomat ympäristöt planeetallamme, sanoi artikkelin toinen kirjoittaja, professori Lucy Woodall, joka on Oxfordin yliopiston Nektonin päätutkija.

– Synteettiset kuidut ovat yleisin mikromuovisaasteen muoto maailmanlaajuisesti, ja tämän ongelman ratkaisemisen on oltava muovisopimusneuvottelujen ytimessä.

Professori Woodall paljasti ensimmäisenä muovin esiintyvyyden merissä vuonna 2014

Ilmareittien mallinnusanalyysi paljasti, että alueet, joilla on enemmän kuituja, liittyivät Etelä-Amerikan eteläosasta tuleviin tuuliin. Löytö paljastaa, että Etelämantereen napavirta ja siihen liittyvä naparintama eivät toimi kuten aiemmin on luultu, eli läpäisemättömänä esteenä, joka voisi estää mikromuoveja pääsemästä Etelämantereen alueelle. 

– Merivirrat ja tuulet ovat reittejä muovisaasteen leviämiselle ympäri maailmaa ja jopa maailman syrjäisimpiin kolkkiin, kertoi Nuria Rico Seijo, Nektonin tutkija Oxfordista. Hän on tutkimuksen toinen kirjoittaja ja johtaja.

– Mikromuovisaasteiden rajat ylittävä luonne antaa enemmän todisteita kansainvälisen muovisaastesopimuksen kiireellisyydestä ja tärkeydestä.

Tiimi havaitsi myös mikromuovien pitoisuuden olevan paljon korkeampi merijäässä kuin muissa näytetyypeissä. Tutkimukset viittaavat siihen, että mikromuoveja sitoutuu jokaiseen uuteen muodostuvaan merijääkerrokseen vuosittain. 

– Merijää on liikkuvaa, joten se voi kulkea pitkiä matkoja ja saavuttaa Etelämantereen pysyviä jääkerrostumia, joihin se yhdistyy mikromuovisaasteensa kanssa, kertoi tohtori Mánus Cunningham, Nektonin tutkija Oxfordista.

– Uskomme, että mikromuovien kertyminen monivuotiseen merijäähän ja yhdistettynä vuodenaikojen vaihteluun sekä merivirtoihin, voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä mikromuovien kulkeutumistavoista Etelämantereen alueelle, tohtori Cunningham totesi.

Laajaa tutkimusta tehtiin myös sedimenttinäytteillä, jotka on otettu 323–530 metrin syvyydeltä merenpinnan alapuolelta

– Löytömme mikromuovista merenpohjan sedimenttinäytteissä on paljastanut todisteita muovin laskeutumisesta Etelämantereen vesien syvyyksiin, sanoi professori Woodall.

– Olemme jälleen kerran nähneet, että tuuli, jää ja merivirrat kuljettavat muovisaastetta pitkiä matkoja. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että muovisaasteen vähentäminen maailmanlaajuisesti on tärkeää.

Tutkimusryhmän mukaan havainnot puoltavat sitä, että on kiireellisesti luotava maailmanlaajuisesti sitova sopimus, jolla estetään mikromuovien pääsy ympäristöön, erityisesti valtameriin.

Ennen muovisopimusta koskevia neuvotteluja tutkijat kehottavat päätöksentekijöitä vähentämään muovin tuotantoa kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Paikalliset yhteisöt on valtuutettava kehittämään ja käyttämään ohjelmia, jotka tukevat muovijätteen käsittelyssä kokonaisia elinkaariratkaisuja.

Huolestuneet yksityishenkilöt voivat myös osallistua muovin ja mikromuovien vähentämiseen omaksumalla yksinkertaisia ​​elämäntapatottumuksia. On välttämätöntä estää synteettisen mikrokuidun pääsyä luontoon. Nämä kuluttajille ehdotetut toimet sisältävät muun muassa:

  • Pese viileässä 30 C: hellävarainen pesu ja alhaisemmat lämpötilat vähentävät mikrokuidun irtoamista.
  • Vähennä kuivausrummun käyttöä: kuivausrummut tuottavat noin 40 kertaa enemmän mikrokuituja kuin pesukoneet.
  • Valitse luonnonkuituja vaatteisiisi ja muihin kodin tekstiileihin: esim. orgaaniset luonnonkuidut, kuten puuvilla, pellava, hamppu, villa, silkki.
  • Vältä mikrokuituisia puhdistusliinoja – käytä luonnollisia vaihtoehtoja.
  • Pese tekstiilejä harvemmin.

Alkuperäinen uutinen tässä (engl.).