Tiedätkö kuinka paljon luonnonvaroja ja energiaa arjesta tuttujen esineiden valmistamiseen on kulunut? Minne kaikki tavarat ja niiden valmistukseen käytettävät materiaalit lopulta päätyvät? Kaikkeen valmistamiseen kuluu energiaa, tuotteiden elinkaaren eri vaiheissa. Käytettävissä oleva energia ja luonnonvarat ovat kuitenkin rajallisia. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan niin yritysten ja organisaatioiden kuin kuluttajien panosta.
Elämme hyvin pitkälti valmistetussa ympäristössä: asumme ja työskentelemme taloissa satojentuhansien esineiden ympäröimänä ja käytämme monenlaisia laitteita erilaisine virtalähteineen. Ajamme erilaisilla moottoroiduilla kulkuneuvoilla. Yritykset suunnittelevat ja valmistavat jatkuvasti lisää tuotteita kulutettavaksi.
Mitä arjen käyttöesineet ovat syöneet ja mihin ne päätyvät?
Kaikkeen valmistamiseen kuluu energiaa ja erilaisia materiaaleja eli luonnonvaroja. Datakeskuksissa tarvitaan energiaa aina kun esimerkiksi googletamme. Me ihmiset haluamme aina uusia tuotteita, mutta mietimmekö, miten paljon niihin käytetään materiaalia, työtä ja energiaa ja mihin ne lopulta päätyvät?
Esimerkiksi tavallinen pöytä metallijaloilla sisältää puuta, puupuristeita tai puun jatkojalosteita. Puu on kaadettu metsästä polttoaineen ja koneen voimin. Tämän jälkeen se on siirretty tien viereen polttoainekäyttöisellä koneella ja edelleen siirretty autolla tehtaaseen. Tehdas käyttää energiaa, ja energiaa tarvitsevat myös koneet, joilla puuta jalostetaan.
Tämän jälkeen pöytään lisätään mahdollisesti muovipohjaista viilua. Viilu liimataan liimalla, joka on valmistettu, pakattu ja kuljetettu tuotantopaikalle. Pöytään käytetään myös terästä tai alumiinia, joka on kaivettu, jalostettu, muokattu ja kuljetettu loppukokoonpanoon.
– Logistiikka ja materiaaliketju on yksinkertaisimmissakin tuotteissa tavattoman pitkä. Lopulta pöytä kuitenkin päätyy kierrätykseen, jossa siitä tehdään polttamalla energiaa tai haudataan maahan tai parhaassa tapauksessa kierrätetään uudeksi tuotteeksi energiaintensiivisellä tavalla, Mika Lohtander havainnollistaa.
Lohtander työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa koulutus- ja tutkimuspäällikkönä teknologiateollisuuden alalla. Hän on mukana myös tutkimusryhmissä Computational Engineering and Analysis ja valmistustekniikka.
– Jos meillä olisi loputtomasti energiaa, asia ei olisi ongelma. Mutta koska energia tulee olemaan rajallista ainakin seuraavat 50 vuotta, meidän tulisi olla kiinnostuneempia siitä mihin tuotteet päätyvät ja miten niitä voitaisiin valmistaa kestävämmin, Lohtander jatkaa.
– Iso osa esimerkiksi peruselektroniikan harvinaisista materiaaleista päätyy lopulta poltettavaksi tai maan alle. Merkittävä osa elektroniikkaromusta viedään Afrikkaan, jossa pahimmassa tapauksessa lapset erottelevat materiaaleja toisistaan, Lohtander kuvaa.
Muutokseen tarvitaan kuluttajia ja uudenlaista osaamista
Miten asioita voitaisiin valmistaa paremmin eikä energiaa menisi hukkaan? Pelkkä kierrätys ei vielä riitä, jos sillä tarkoitetaan yhtä lisäkäyttäjää tuotteelle. On päästävä kokonaisvaltaisemmin käsiksi tuotteiden valmistus- ja käyttöketjuihin.
– Tavallisten ihmisten tulisi olla kiinnostuneempia siitä, mitä erilaiset arjen käyttöesineet ”ovat syöneet” ja minne ne lopulta päätyvät, Lohtander sanoo.
Koulutuksen avulla voidaan välittää muutokseen tarvittavaa ajatusmaailmaa: uusia tapoja toteuttaa nykyisiä asioita. Oppilaitos voi edistää kestävää kehitystä monin tavoin. Vaikuttavinta toiminta on koulutuksen kautta, kun uutta tietoa ja taitoja välitetään eteenpäin tulevaisuuden osaajille. Lue lisää korkeakoulujen roolista kestävän kehityksen edistämisessä.
Kohti kestävämpiä tuotteita ja tuotantoa
Kuluttajilta tuleva paine vaikuttaa yrityksiin. Vastuullisuus on yrityksille myös kilpailuvaltti, ja kestävyyshaasteista voi syntyä uutta liiketoimintaa. Lue miten hiilikädenjälki kannustaa yrityksiä päästövähennyksiin.
Suunnittelun ja valmistamisen kehittäminen on tärkeää, jotta saisimme energiaa ja materiaalia nielevistä tuotteista enemmän irti. Turun ammattikorkeakoulun moottori- ja voimalinjalaboratoriossa esimerkiksi mitataan raskaiden työkoneiden päästöjä ja kehitetään moottoreista vähäpäästöisempiä ja energiatehokkaampia (lue lisää moottorilaboratoriosta). Turun AMK:ssa kehitetään myös akkujen toimintaa. Hiljattain kehitetty innovaatio esimerkiksi nostaa sähköautojen akkujen lataustehoa (lue lisää akkuinnovaatiosta).
Myös rahoituksen kautta tuleva paine voi olla yksi väylä kohti kestävämpää tuotantoa.
– Sijoittajat haluavat tänä päivänä toimia eettisesti. Puhutaan teknologisesti eettisestä sijoittamisesta, jolla saadaan tuotteen elinkaaren aikaisia päästöjä pienemmiksi, Lohtander kertoo.
Organisaatioiden osalta kestävämpi tuotanto edellyttää, että liiketoiminta-ajatus ja suunnittelu kulkevat käsi kädessä.
– Liiketoimintamallien on elettävä ajan mukana. Tekninen infrastruktuurimme esimerkiksi on jo muuttunut totaalisesti. Enää emme valmista cd-levyjä, vaan musiikki pakataan pieneen tilaan, Lohtander havainnollistaa.
– Esimerkiksi vanhat puhelimet oli suunniteltu siten, että niihin pystyi vaihtamaan osia. Nykyisiin on vaikea vaihtaa mitään. Liiketoiminnallisesti on päädytty suunnittelussa siihen, että laitteiden osia ei voida vaihtaa. Sen sijaan että nähtäisiin että elektroniikka on kertakäyttöistä ja heitämme laitteet lopulta romukoppaan, tulisi tehdä kierrätys liiketoiminnallisesti mahdolliseksi.
Tarvitaan muutosta, ja mukaan tarvitaan niin tavallisia kuluttajia kuin yrityksiä. Omalta osaltaan tässä auttaa tutkimus- ja kehitystoiminta, jonka avulla luodaan kestävämpiä ratkaisuja.
