Litiumioniakkuja on työpaikkojen arkipäiväisissä välineissä, kuten puhelimissa ja tietokoneissa. Niiden valmistukseen, käyttöön ja kierrätykseen liittyy kuitenkin riskejä sekä kuluttajille että eri vaiheissa työskentelevien turvallisuudelle ja terveydelle.
Uutiset

Litiumioniakkuja on kaikilla työpaikoilla, mutta turvallisuusriskeihin ei olla varauduttu tarpeeksi

Litiumioniakkuja on työpaikkojen arkipäiväisissä välineissä, kuten puhelimissa ja tietokoneissa. Niiden valmistukseen, käyttöön ja kierrätykseen liittyy kuitenkin riskejä sekä kuluttajille että eri vaiheissa työskentelevien turvallisuudelle ja terveydelle. Akkujen parissa työskentely vaatii akun elinkaaren aikana ilmenevien työturvallisuusriskien tunnistamista ja tiedostamista sekä riskeihin varautumista.

Litiumioniakkujen (Li-ion) käyttö on lisääntynyt merkittävästi ja sen odotetaan lisääntyvän maailmanlaajuisesti tulevina vuosina. Litiumioniakut ovat yhä yleisempiä myös isoissa työkoneissa, kuten trukeissa. Akkujen ikääntyessä ja niiden koon suurentuessa myös työturvallisuusriskit kasvavat.

Työterveyslaitoksen hankkeessa tunnistettiin akkujen koko elinkaareen liittyviä työturvallisuusriskejä ja tuotettiin hyviä käytäntöjä niiden hallintaan. Lisäksi hankkeessa tehtiin elinkaariarviointi (LCA) ympäristönäkökulmien ja kaasumaisten päästöjen huomioimiseksi.

Varautuminen ja koulutettu henkilöstö ovat avainasemassa riskien hallinnassa

Akkujen toiminta perustuu kemialliseen reaktioon. Valmistusvaiheessa riskejä sisältyy erityisesti kemikaalien käsittelyyn. Varastointi-, käyttö- ja kuljetusvaiheessa sen sijaan lämpökarkaamisesta voi aiheutua akkupalo, jonka sammuttaminen on vaikeaa. Riskien arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten akkuja ladataan ja kierrätetään.

Litiumioniakkujen käsittelyssä on panostettava siihen, että turvallisuusosaaminen ja varautuminen ovat kunnossa.

– Akkujen parissa työskentelevien on tiedettävä, miten toimitaan esimerkiksi akkupalon sattuessa. Toimivalla turvallisuusviestinnällä voidaan varmistaa, että työntekijät osaavat ehkäistä onnettomuuksia ja muita työturvallisuusriskejä, sanoo johtava tutkija Pia Perttula .

Vaikka litiumioniakkujen kanssa työskenneltäessä kiinnitetään huomiota varautumiseen ja osaamisen varmistamiseen, on lisäksi suositeltavaa lisätä entisestään yhteistyötä palo- ja pelastusviranomaisen kanssa. Turvallisuutta voidaan edistää myös parantamalla arvoketjun eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

– Usein työturvallisuusriskejä arvioidaan oman työpaikan osalta, mutta turvallisuuteen liittyvistä seikoista on hyvä tehdä yhteistyötä arvoketjun eri vaiheissa olevien työpaikkojen kesken, sanoo Pia .

Jokainen voi omalla toiminnallaan edesauttaa akkujen turvallista käyttöä

Työntekijät voivat myös itse vähentää työturvallisuusriskejä. Esimerkiksi laitteiden lataamiseen tulee käyttää vain ehjiä ja asianmukaisia latureita.

– Lisäksi työpaikoilla on tärkeää pohtia keinoja, miten turvallinen työskentely litiumioniakkujen parissa varmistetaan ja miten toimitaan esimerkiksi tulipalotilanteessa, sanoo Pia Perttula.

Litiumioniakkujen yleistyessä hankkeessa tuotettuja hyviä käytäntöjä voidaan hyödyntää laajasti. Työterveyslaitoksen laatimat ohjeet työpaikoille akkujen turvalliseen käyttöön on koottu Työsuojelurahaston verkkosivuille (englanniksi): Litiumioniakun elinkaari – työturvallisuusriskit ja riskien hallinta työpaikalla​ (Safera) | Työsuojelurahasto (tsr.fi)

Litiumioniakkujen (Li-ion) elinkaari – työturvallisuusriskit ja riskien hallinta -tutkimushanke

  • Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa litiumioniakkujen arvoketjussa esiintyviä työturvallisuusriskejä sekä tuottaa ohjeistusta ja hyviä käytäntöjä työturvallisuuden parantamiseen.
  • Tutkimuskohteena oli akkuarvoketjun yrityksiä Suomesta ja Espanjasta sekä sidosryhmiä ja viranomaisia. Tarkastelun kohteena olevassa arvoketjussa oli trukki, jossa on litiumioniakku.
  • Hankkeen loppuraportti (englanniksi): Lithium-ion battery’s life cycle : safety risks and risk management at workplaces (julkari.fi)
  • Hanke toteutettiin SAF€RA-hankkeena espanjalaisen GAIKERin kanssa ja sitä rahoitti Työsuojelurahasto.