Yritysten toimintaympäristö on entistä globaalimpi, ja kuluttajista on tullut yhä kriittisempiä erilaisten ympäristölupausten suhteen. Kenen vastuulla on, jos yritys ei pidä kiinni tuotteelle tai palvelulle antamistaan ympäristölupauksista?
Kun yritysten liiketoiminta perustuu yhä enemmän alihankkijoihin ja moninaisiin tuotantoketjuihin, vastuuasiat saattavat olla monimutkaisia. Tyypillisimmällään yritysten vastuuvahingoissa on kyse jonkinlaisesta huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä.
Vastuuvahingoissa voidaan puhua muutamista satasista aina miljooniin euroihin saakka. Kalliita vahingot ovat esimerkiksi silloin, kun huolimattomuudella aiheutetaan toiselle vaikkapa suuri esinevahinko, esimerkiksi tulipalo, jolloin materiaalisten vahinkojen lisäksi myös yrityksen toiminta keskeytyy. Toisaalta henkilövahingotkin voivat olla mittavia, koska ne voivat aiheuttaa pitkäkestoista hoitoa ja ansionmenetystä. Esimerkiksi tuotevastuuvahingoissa korvaussummat voivat kohota miljooniin euroihin. Lisäksi yritystä voi kohdata vakava maineriski.
– Kappalemääräisesti lienee enemmän sen tapaisia vahinkoja, joissa esimerkiksi yrityksen piha on talvella hiekoitettu huonosti ja joku liukastuu siinä, jolloin yritys kiinteistönomistajana joutuu vahingosta vastuuseen. Tyypillisemmät vastuuvahingot lienevät erilaisia henkilövahinkoja. Yrityksen varsinaiseen liiketoimintaan liittyvät riskit ovat kuitenkin niitä, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota yrityksen omassa riskienhallinnassa ja vakuutusturvan laajuutta pohtiessa. Monilla toimialoilla on erityisiä riskejä, joista kannattaa keskustella myös vakuutusyhtiön kanssa, kertoo LähiTapiolan vastuuriskipäällikkö Hannu Ritamäki.
Vastuullinen toiminta ja ympäristöarvot ovat nykyään yhä useammalle yritykselle tärkeitä. Ne voidaan jaotella yrityksen sisäiseen ja ulkoiseen vastuuseen. Vastuullisuusasiat saatetaankin sitoa sopimuksiin, jolloin myös ne kuuluvat vastuuvahinkojen piiriin. Usein yrityksen vakuutukset eivät kuitenkaan kata esimerkiksi sitä, että ympäristölupauksia ei ole noudatettu.
– Tällä hetkellä yritykset ovat hyvin halukkaita tuomaan vastuullisuuskysymykset jopa strategiatasolle, ja monet yritykset tekevät erilaisia ympäristölupauksia. Osa lupauksista saatetaan viedä jopa yritysten kahdenvälisiin sopimuksiin asti, vastuujuristi Minna Virtanen LähiTapiolasta kertoo.
Mistä vastuuvahingoissa on kyse?
Yritysten vastuuvahingoissa voi siis olla kyse monesta asiasta. Esimerkiksi tuotantosopimuksissa saatetaan määritellä, millä tavoin tuote valmistetaan. Nimenomaan yhä kiristyvissä ympäristövaatimuksissa voi piillä riskejä, jos niiden noudattaminen allekirjoitetaan sopimuksiin, Virtanen kertoo.
– Yksi tyypillisimpiä on tuotannolliset vastuut. Eli käytännössä yritys on esimerkiksi kertonut noudattavansa valmistuksessa ympäristövastuullisia raaka-aineita ja menetelmiä ja tämä vastuullisuuslupaus tulee osaksi liikesopimusta. Jos sitten käykin ilmi, että sopimukseen kirjattua lupausta ei ole kyetty pitämään, ollaan mahdollisen sopimusrikkomuksen äärellä.
Kun asia on kirjattu kahdenvälisiin sopimuksiin, joita on rikottu, toinen osapuoli saattaa vaatia korvauksia. Selvitettäväksi jää, onko asiassa aiheutunut vahinkoa, joka olisi vakuutusturvan piirissä vai ratkeaako asia osapuolten välillä muuten esimerkiksi sopimussakolla.
Vakuutusyhtiön vastuujuristien pöydälle asia tulee siinä vaiheessa, kun yritys on suojannut sopimuksensa vakuutuksilla.
– Erilaiset vastuuvakuutukset ja sopimukset ovat monelle yritykselle elinehto, joilla turvataan liiketoimintaa. Jos perusteellisen selvitystyön jälkeen todetaan, että korvausvelvollisuus on olemassa ja aiheutunut vahinko on vakuutusturvan piirissä, korvataan se yrityksen vakuutuksesta. Vahinko korvataan sen yrityksen vakuutuksesta, jonka todetaan aiheuttaneen vahinko, Virtanen kertoo.
Maailmalta mallia meille?
Euroopassa on käyty jopa oikeudenkäyntejä liikaa ympäristölupauksia antaneita yrityksiä ja maiden hallituksia vastaan. Julkisuuteen nousseissa tapauksissa on ollut kyse muun muassa ympäristölupauksista ja päästöjen vähentämisistä, joiden eteen ei ole tehtykään luvattua. Erityisesti kansalaisjärjestöt ovat olleet aktiivisia nostamaan kanteita.
– Nämä asiat koskettavat Suomeakin, emme ole mikään erillinen saareke. Toisaalta meillä ei vielä ole ollut vastaavia tapauksia eikä ainakaan käräjäkäsittelyjä. Uskon, että joidenkin vuosien päästä tilanne saattaa olla hyvin toisenlainen. Mutta huomioitavaa kuitenkin on se, että yhteiskuntavastuu-asiat eivät useinkaan kuulu perustasoisiin vakuutuksiin. Usein ne jäävät vakuutusehtojen ulkopuolelle, Virtanen kertoo.
Sopimuskumppani on tunnettava
Yritysten on oltava tarkkoina käyttämistään alihankkijoista. Yritys vastaa paitsi omasta, myös käyttämänsä alihankkijansa työstä, muistuttaa Virtanen.
– Yrityksissä tulisi siis pohtia, millä tavoin vastuullisuuskriteerit täytetään. Erityisen tarkkana tulee olla, jos ne kirjataan sopimuksiin. Ja toisaalta, on myös tärkeää tuntea sopimuskumppani ja vaatia läpinäkyvyyttä sekä ylipäätään sopia asioista kirjallisesti. Kansainvälistymisen myötä voi olla vaativaa tuntea jokainen tuotantoketjun alihankkija, mutta riskit lisääntyvät.
Lähtökohtaisesti yrityksissä olisi hyvä pitää mielessä, että vakuutukset eivät kata yritykselle tuomittuja sakkoja tai sanktioita. Yritysten tulisikin huolehtia siitä, että ne pystyvät sitoutumaan tekemiinsä sopimuksiin.
– Eli on punnittava, kumpi maksaa enemmän, se että huolehditaan sopimusten mukaisten vastuullisuusketjujen toiminnasta vai se, että yritys joutuu hyvittämään suoritusvirhettään esimerkiksi maksamalla sopimussakkoja. Ja koko ajan tämän tyyppisissä asioissa on selkeästi mukana myös maineriski.
