Yritysten oikeusturvassa on viisi suurta ongelmaa: sääntely on lisääntynyt hallitsemattomasti, valitusprosessit hidastavat investointeja, säännöt ovat erilaisia julkiselle ja yksityiselle toimijalle, viranomaistoiminta on ennakoimatonta ja kirjavaa, eikä lainsäädäntöprosessissa oteta huomioon yritysvaikutuksia, kirjoittavat EVAn johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää ja oikeustieteen professori Juha Raitio EVA Analyysissa Hiekkaa rattaissa.
”Sijoittajat ottavat investoinneista päättäessään huomioon lupamenettelyjen sujuvuuden ja keston. Jos lopullisen päätöksen saaminen laintulkinnasta voi kestää vuosikymmenen, suomalainen investointiympäristö ei ole houkutteleva kansainvälisille sijoittajille. Näin pitkä epävarmuus on sijoittajalle liikaa”, sanoo Emmiliina Kujanpää.
Tilannetta pahentaa se, että yritysten on vaikea hakea päätöksiin muutosta oikeusteitse. Prosessi on hidas ja hankala. Lisäksi perustuslakivaliokunnassa on yleistynyt käsitys, jonka mukaan suurten yritysten omaisuudensuojasta voidaan tinkiä. Tämä on perusoikeusfilosofian vastaista.
”Yritystoimintaa on vaikeaa harjoittaa ilman vahvaa oikeusturvaa. Yritystoiminnalle on tärkeää, että valtiossa vallitsevat vakaat olot ja että viranomaistoiminnan korkeaan tasoon voi luottaa. Oikeusvaltiollisuus ja oikeusturva voivat muodostua parhaimmillaan kilpailukykytekijäksi kansainvälisessä kilpailussa yritysten investoinneista”, sanoo eurooppaoikeuden professori Juha Raitio.
Erityisesti koronapandemian poikkeusaika toi näkyviin viranomaistoimintaan liittyvää vallankäyttöä. Myös viime talven energiakriisi on johtanut poikkeukselliseen ja harkitsemattomaan sääntelyyn.
Julkaisussa esitetään seitsemän esimerkkiä yritysten kohtaamista oikeusturvaongelmista ja kuusi parannusehdotusta:
1. Yrityksille on annettava pyynnöstä ennakollinen kannanotto laintulkinnasta.
2. Päätösten tekemiseen on asetettava aikaraja.
3. Julkisiin toimijoihin on sovellettava samoja sääntöjä kuin yksityisiin toimijoihin.
4. Lakiehdotusten yritysvaikutuksia on arvioitava täsmällisemmin yhdessä elinkeinoelämän kanssa.
5. Omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden merkitystä on vahvistettava.
6. Hallinto-oikeuksien suullisia oikeudenkäyntejä ja viranomaisten oikeudenkäyntikuluvastuuta on lisättävä.
