Sote-uudistus loi Suomeen 21 uutta hankintayksikköä, joiden toimintamenoista yli 40 prosenttia kuluu ulkopuolisiin hankintoihin. Kaikkiaan hyvinvointialueet tekevät ulkopuolisia hankintoja yli kahdeksalla miljardilla eurolla. Julkiset hankinnat kilpailutetaan, mutta kilpailu on hyvin vähäistä: hankintoihin tulee keskimäärin vain 2,7 tarjousta. Kilpailun lisääminen tehostaisikin hankintoja merkittävästi.
VATT:n (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) tuoreessa raportissa on tutkittu kilpailun määrää vuoden 2016 sote-hankinnoissa. Raportin kirjoittajat ovat Turun yliopiston taloustieteen professori ja VATT:n johtava tutkija Janne Tukiainen, Turun yliopiston tutkija Susmita Baulia sekä valtiovarainministeriön johtava erityisasiantuntija Juri Matinheikki.
”Vuoden 2023 alussa aloittaneet hyvinvointialueet ovat jatkossa Suomen merkittävimpiä julkisten hankintojen kilpailuttajia. Tutkimustuloksemme osoittavat, että kilpailu hankinnoissa on vähäistä. Tarkasteluvuonna 2016 kilpailutuksiin tuli keskimäärin vain 2,7 tarjousta”, kertoo Janne Tukiainen.
”Suomessa julkisissa hankinnoissa kilpailun määrä on yleisestikin vähäistä, eivätkä sosiaali- ja terveyspalvelut poikkea tästä. Havaitsimme, että 55 prosenttiin sote-hankintojen tarjouspyynnöistä tuli keskimäärin alle kaksi tarjousta”, Tukiainen täydentää.
Kilpailun lisäämiseksi raportissa esitetään neljää politiikkatoimea kilpailun lisäämiseksi ja hankintojen tehostamiseksi.
Markkinavuoropuhelua ja hankinnoista tiedottamista tulisi lisätä
Kilpailun kannalta on keskeistä, että mahdollisimman moni potentiaalinen tarjoaja on tietoinen tulevista kilpailutuksista. Lisäksi hyvinvointialueen on hyödyllistä tietää millaisia tavaroita ja palveluita tarjoajat pystyvät toimittamaan, jotta he voivat määritellä hankinnan kriteerejä. Tätä parempaa tiedon kulkua voidaan edistää markkinavuoropuhelulla.
Hankinnan kriteerejä pitäisi yksinkertaistaa
Hankinnan kriteerien yksinkertaistaminen saa potentiaaliset tarjoajat todennäköisemmin jättämään tarjouksen. Kriteerien yksinkertaistaminen pitää tarjoajan osallistumiskustannukset pieninä ja kannustaa lähtemään tarjouskilpailuun. Tiedon kerääminen, omien kustannusten laskeminen ja tarjouksen laatiminen aiheuttaa kuluja. Näiden kustannusten alentamiseksi olisi tärkeää tehdä tarjousten laatimisesta mahdollisimman helppoa ja antaa tarjoajille riittävästi tietoa kohteesta.
Hankintoja kannattaisi osittaa nykyistä enemmän
Hyvinvointialueiden kannattaisi osittaa hankintojaan, koska alueet ja hankinnat ovat kooltaan niin suuria. Hankintojen suuri koko sulkee pois pienempiä yrityksiä. Tähän viittaa se, että kunnat saivat enemmän tarjouksia kilpailutuksiin kuin sairaanhoitopiirit, jotka vastaavat kooltaan sote-alueita. Tosin tulokset hankintojen osittamisen vaikutuksesta olivat paikoin ristiriitaisia.
Yhden tarjouksen saaneet hankinnat tulisi uudelleen kilpailuttaa
Tulisi selvittää mahdollisuus pakottaa sote-alueet lisäämään kilpailua sääntelyn avulla. Esimerkiksi yhden tarjouksen kilpailutukset voitaisiin vaatia uudelleenkilpailutettavaksi. Vuonna 2016 sote-kilpailutuksista 15 prosenttia oli tällaisia yhden tarjouksen hankintoja. Tällainen sääntely voisi laskea hankintahintoja aiemman tutkimustiedon mukaan jopa kymmeniä miljoonia euroja.
”Yhden tarjouksen hankintojen uudelleenkilpailuttamisvelvoitetta kannattaisi pilotoida valikoiduilla alueilla jo nykyisen lainsäädännön piirissä. Näin saataisiin arvokasta tietoa sen toimivuudesta ennen lainsäädäntöprosessin aloittamista. Tässä tarvitaan tiivistä yhteistyötä niin alueiden, ministeriöiden kuin tutkijoidenkin kesken” sanoo valtiovarainministeriön johtava erityisasiantuntija Juri Matinheikki.
Aineisto ja jatkotutkimuksen mahdollistaminen
Tutkimuksen aineistona käytettiin Cloudia-järjestelmällä tehtyjä kilpailutuksia. Tämä järjestelmä kattoi vuonna 2016 noin 30 prosenttia kaikista kilpailutuksista.
Raportissa suositellaan voimakkaasti kansallisen hankintatietopankin rakentamista ja tilastoinnin parantamista. Se mahdollistaisi kilpailutusten vaikutusten pidemmän aikavälin hyötyjen tarkastelun.
