Hyvinvointiala HALI ry on jättänyt oikeuskanslerille kantelun yksityisten ja julkisten vanhuspalvelutoimijoiden eriarvoisesta kohtelusta. Avit ja Valvira asettavat yksityisille hoivakodeille lupaehtoja, joita laki ei edellytä ja joita kunnan omilta yksiköiltä ei vaadita. Julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia kohdellaan eri tavoin, vaikka molemmat tuottavat samaa julkista palvelua.
– Luvissa asetetaan yksityisille toimijoille erityisehtoja ilman perusteltua syytä. Erityisehdot tarkoittavat esimerkiksi henkilökunnan määrää: saako vaikka yöhoitajien mitoitus perustua tilannekohtaiseen tarpeeseen. Julkisissa yksiköissä harkintaa saa käyttää, yksityisillä ei, sanoo HALI ry:n hoivajohtaja Arja Laitinen.
HALI ry kanteli oikeuskanslerille toimilupaviranomaisen lupaharkinnasta 1) sairaanhoitajien vähimmäismäärän, 2) yöhoitajavaatimuksen, 3) tukipalveluvaatimuksen ja 4) muun kuin sote-alan koulutuksen saaneen työvoiman lupaharkinnan osalta.
Osalle palveluista ei ole laissa säädettyjä mitoitusvaateita, mutta toimiluvissa niitä asetetaan
Laitinen muistuttaa, että vanhuspalvelulaissa tai muualla lainsäädännössä ei ole asetettu mitoitusvaadetta sairaanhoitajien käytölle tai yöhoitajavaatimukselle. Myöskään tukipalveluille ei ole lainsäädännössä asetettu kategorista mitoitusta.
– Tästä huolimatta toimiluvissa asetetaan sairaanhoitajien, yöhoitajien ja tukipalveluiden mitoitusta koskevia ehtoja säännönmukaisesti. Lisäksi lainsäädännön mukaan välittömän asiakastyön mitoituksessa voidaan käyttää muutakin, kuin sote-alan henkilöstöä – tätä viranomaiset eivät kuitenkaan yksityisiltä hyväksy, Laitinen sanoo.
Julkisille toimijoille esimerkiksi yöhoitajien mitoitus on joustavaa ja tilannekohtaiseen tarpeeseen perustuvaa. Myös teknologiset ratkaisut voidaan julkisella ottaa paremmin huomioon.
– Yksityiset toimijat sen sijaan ovat aina sidottuja lupaehtojen mukaiseen yöhoitajien määrään, riippumatta asiakkaan tai asiakkaiden tarpeista tai teknologisten ratkaisujen käyttöönotosta, Laitinen sanoo.
Suomessa kunnilla (jatkossa hyvinvointialueilla) on järjestämisvastuu vanhuspalveluista. Tämä tarkoittaa, että kunnan pitää varmistaa palvelun olemassaolo, mutta palvelun voi tuottaa joko kunta itse tai yritys tai järjestö, jolta kunta ostaa palvelun. Tällä hetkellä yritykset ja järjestöt tuottavat jo yli puolet ikääntyneiden asumispalveluista.
– Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Vuoteen 2040 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa noin 55 prosentilla. Ikääntyneiden asumispalveluiden tarve kasvaa vastaavalla tavalla. Eriarvoinen kohtelu heikentää yritysten ja järjestöjen toimintaedellytyksiä tilanteessa, jossa asumispalveluiden tarve kasva jatkuvasti, Laitinen päättää.
