Työvoimatiekartta-hanke on merkittävästi täsmentänyt kuvaa työvoiman saatavuuteen liittyvistä pulmista. Samalla työnantajat ja -tekijät ovat kahdeksassa toimialaryhmässä miettineet ehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa: työvoiman siirtymistä ylitarjonta-ammateista pula-ammatteihin ja alueelta toiselle tulisi ehdotusten mukaan vauhdittaa sekä selvittää, miten Suomeen töihin muuttavien palveluita voitaisiin vielä parantaa.
Työvoiman heikko saatavuus on yksi merkittävimmistä yritysten kasvun – ja pahimmillaan jopa koko toiminnan – esteistä. Tämän vuoksi työministeri Tuula Haatainen käynnisti marraskuussa 2021 Työvoimatiekartta-hankkeen, jonka tavoitteena on ollut parantaa työvoiman saatavuutta kaikilla toimialoilla koko Suomessa.
Hankkeen kahdeksassa toimialaryhmässä työnantajat ja -tekijät ovat yhdessä pohtineet ehdotuksia, joilla työvoimakapeikkoihin voitaisiin vastata. Nämä, myös hankkeen ohjausryhmän hyväksymät ehdotukset korostavat muun muassa toimia, joilla työvoiman liikkuvuutta eri alueilta ja aloilta toisille voitaisiin lisätä ja työnvälitystä tehostaa myös yleisemmin. Lisää panostuksia ehdotetaan myös tutkintojen laillistamispolkuihin ja Suomeen töihin muuttavien palveluihin.
– Kiitän lämpimästi kaikkia toimialaryhmiä sitoutuneesta työskentelystä. Työvoimatiekartta-hanke on entisestään kirkastanut, että syyt työvoimakapeikkoihin ovat moninaisia, joten erilaisia ratkaisuehdotuksiakin tarvitaan paljon, sanoo työministeri Tuula Haatainen.
Onko kyseessä kohtaanto-ongelma vai työvoimapula?
Työvoimatiekartta-hankkeen analyysiryhmä on yhdessä toimialaryhmien kanssa tiivistänyt myös aiheeseen liittyvää tietopohjaa. Vanhojen ja uusien tilastoaineistojen pohjalta asiantuntijat ovat rakentaneet tietomallin, joka antaa aiempaa ajantasaisemman ja tarkemman kuvan työvoimakapeikkojen syistä.
Uusi tietomalli on syventänyt ymmärrystä siitä, milloin kyse on absoluuttisesta työvoimapulasta eli siitä, ettei työntekijöitä yksinkertaisesti ole lainkaan tarjolla ja milloin taas siitä, että työpaikat ja tekijät eivät kohtaa riittävän hyvin. Samalla myös arviot siitä, miten paljon Suomi tarvitsee työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa, ovat täsmentyneet.
– Tarkka kuva työvoimakapeikkojen syistä on tärkeää, jotta eri toimialat ja alueet pystyvät löytämään mahdollisimman tehokkaita ratkaisuja työvoiman saatavuuden parantamiseen riittävän aikaisin. Olen tyytyväinen, että hankkeessa kehitetty laaja ja tarkka tietopohja tulee palvelemaan päättäjiä myös tulevaisuudessa, Haatainen iloitsee.
Työvoimatiekarttojen tulokset tiivistävä raportti tulee tammikuussa
Kohtaanto kuntoon ja tekijöitä työlle – Työvoimatiekarttojen saldo -tilaisuudessa työministeri Haatainen ja alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen esittelevät ja kommentoivat hankkeen tuloksia. Työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö Tiina Korhonen, johtava asiantuntija Petra Lehto ja Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen johtaja Kirsi Heinivirta esittelevät, millaisia toimia työvoiman saatavuuden varmistamiseksi on jo nyt käynnissä.
Hankkeen tuloksista ja data-aineistoihin perustuvista havaintoja tarkemmin esittelevä raportti ilmestyy tammikuussa 2023. Raportin havainnot kertovat työvoimakapeikkojen syistä ala- ja aluekohtaisesti.
Tietomallin kehittämistä ja ylläpitoa on päätetty jatkaa myös hankkeen päättymisen jälkeen. Hankkeessa koostettua avointa datapohjaa voivat hyödyntää kaikki halukkaat. Datapohjan nykyinen versio on ladattavissa tästä: Työvoimatiekartan data
Työvoimatiekartta-hankkeen tausta
Työvoimatiekartta-hankkeessa on etsitty toimia, joilla avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat saadaan paremmin löytämään toisensa. Nämä työmarkkinoiden kohtaantoa parantavat toimet ovat tärkeitä, jotta työllisyys kohenee, yritysten kasvumahdollisuudet paranevat ja hyvinvointivaltion rahoituspohja vahvistuu.
Työssä on hyödynnetty mahdollisimman laajasti dataa ja aiempaa tutkimustietoa. Tiekartat on tehty tiiviissä yhteistyössä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPAn sekä työnantaja- ja tekijäliittojen kanssa.
Vuonna 2022 työvoimatiekartat on laadittu TEMin johdolla seuraaville aloille:
1. Luonnonvarat, elintarviketuotanto ja ympäristö
2. Liiketoiminta ja hallinto
3. Koulutus, kulttuuri ja viestintä
4. Liikenne ja logistiikka
5. Majoitus-, ravitsemis- ja matkailupalvelut
6. Rakennettu ympäristö
7. Teknologiateollisuus ja –palvelut
8. Prosessiteollisuus ja -tuotanto
+ 9. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala (STM:n vetovastuu).
