Pitkien mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen vuoksi menetettiin Suomessa arviolta 5,8 miljoonaa työpäivää tai 26 000 henkilötyövuotta vuonna 2023. Menetettyjen päivien kustannus oli laskutavasta riippuen vähintään miljardi euroa. Kustannukset ovat kasvaneet huomattavasti kymmenessä vuodessa.
Sairauspoissaolot mielenterveyden häiriöiden perusteella ovat yleistyneet huomattavasti viime vuosina. Nykyisin useampi kuin joka kolmas Kelan korvaama sairauspoissaolopäivä perustuu mielenterveyden häiriöön.
Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen yleistyminen tarkoittaa myös sitä, että niiden vuoksi menetetyn työpanoksen määrä ja kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi.
Kela korvaa sairauspäivärahalla työikäisten suhteellisen pitkiä, vähintään kymmenen arkipäivää kestäviä sairauspoissaoloja. Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa, jos sairastunut vähentää työntekoa puoleen.
Jopa yli 7 miljoonaa menetettyä työpäivää
Mielenterveyden häiriöiden perusteella menetettiin lähes kuusi miljoonaa työpäivää pitkien sairauspoissaolojen ajalta. Vuosiksi muunnettuna määrä vastaa sitä, että 26 000 täyspäiväisesti työskentelevää henkilöä olisi poissa töistä koko vuoden.
Jos lisäksi arvioidaan, että noin viidennes kaikista mielenterveysperusteisista sairauspoissaolopäivistä kertyisi lyhyiden eli sairauspäivärahan omavastuurajan alle jäävien sairauspoissaolojen aikana, menetettyjen työpäivien määrä kasvaisi yli seitsemään miljoonaan päivään. Lyhyistä sairauspoissaoloista, joista Kela ei maksa sairauspäivärahaa, ei kuitenkaan ole kattavaa kansallista rekisteritietoa, joten laskelma perustuu arvioon.
– Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen vuoksi menetettiin viime vuonna yli kaksi miljoonaa työpäivää enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Työpaikoilla ja yhteiskunnassa laajemmin olisi syytä pyrkiä tukemaan työkykyä niin, että huolestuttava kehitys kääntyisi laskuun, sanoo Kelan tutkimusprofessori Jenni Blomgren.
Yhden menetetyn työpäivän kustannus lasketaan sadoissa euroissa
Menetetyn työpanoksen kustannus tarkoittaa sitä, minkä arvoinen työpanos jää saamatta, kun henkilö on työkyvytön eikä töissä. Kustannusta arvioidaan usein henkilölle maksetun palkan perusteella. Tässä laskelmassa on käytetty laskennallisia vuosittaisia palkkakuluja, jotka on kerrottu sivukulukertoimella 1,3 ja sitten jaettu laskennallisten vuosittaisten työpäivien määrällä.
Tällä tavalla laskettu kustannus yhtä menetettyä työpäivää kohden oli mielenterveyden häiriön perusteella Kelan sairauspäivärahaa saaneilla keskimäärin 176 euroa ja osasairauspäivärahaa saaneilla 237 euroa. Kaikilla palkansaajilla puolestaan menetetyn työpäivän kustannus olisi samalla laskutavalla keskimäärin 271 euroa.
Menetetyn työpäivän kustannus voidaan arvioida vain karkeasti, koska todellisuudessa kustannuksia aiheutuu niin monenlaisia. Tässä laskelmassa ei ole voitu huomioida välillisiä kustannuksia kuten sijaisten rekrytointi- ja koulutuskustannuksia, lähityöyhteisön heikentynyttä tuottavuutta tai kustannuksia terveyspalveluiden järjestämisestä.
– Todellinen kustannus menetetyistä työpäivistä on luultavasti vielä suurempi kuin meidän laskelmassamme. Laskelmaa onkin syytä pitää ennen kaikkea arviona kokonaiskustannusten suuruusluokasta, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Mikko Rissanen.
Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen vuoksi menetetystä työpanoksesta yhteensä miljardikustannukset
Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetyt kustannukset ovat viime vuosien aikana olleet hieman yli miljardi euroa vuodessa, jos kustannus lasketaan sairauspäivärahan saajien tulojen mukaan. Kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kasvaneet melkein puolella miljardilla eurolla, lähes 90 prosentilla, kun inflaatio huomioidaan.
Aivan viime vuosina mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen menetetyn työpanoksen kustannukset eivät ole enää kasvaneet.
– Kustannusten kasvu johtuu pääosin siitä, että menetettyjen työpäivien määrä on kasvanut merkittävästi vuoden 2016 jälkeen. Reaalisten kustannusten tasautuminen viimeisten vuosien aikana johtuu puolestaan siitä, että vaikka menetettyjen työpäivien määrä on edelleen kasvanut, palkat ovat kasvaneet inflaatiota hitaammin, kertoo Blomgren.
Työkyvyn ja mielenterveyden tuki hyödyttää kaikkia
Osansa menetetystä työpanoksesta maksavat ainakin työnantajat, sosiaalivakuutuksen rahastot, valtio ja kunnat sekä poissaolijat itse. Niin työnantajat, kansalaiset kuin koko yhteiskunta hyötyvät siitä, jos mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja voidaan ehkäistä.
– Mielenterveyden ja työkyvyn tukeminen on tärkeää paitsi inhimillisesti yksilöille, myös yhteiskunnalle. Kyseessä on merkittävä määrä työpanosta, joka nyt menetetään joka vuosi, huomauttaa Rissanen.
Lisätietoa
Laskelmaa ja siihen liittyviä oletuksia on kuvailtu tarkemmin Kelan tutkimusblogissa.
