Suomen talous on vihdoin kääntynyt varovaiseen kasvuun. Käänne on seurausta erityisesti viennin suotuisasta kehityksestä, yksityinen kulutus tai investoinnit ovat edelleen taantumassa. Odotukset valoisammalle lähitulevaisuudelle ovat suuret, mutta vaarana on, että työehtosopimusneuvotteluilla vesitetään Suomen kustannuskilpailukyky, joka vielä on kohtalainen. 10 prosentin palkankorotustavoite voisi olla katastrofi Suomen kansantaloudelle, sanoo Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki. Odotukset rahoituksen kysynnästä ovat kääntyneet positiivisiksi etenkin palvelualoilla.
Kaikkia talouden käänteen signaaleja tulkitaan nyt toiveikkaasti. Suomalaiset ennustelaitokset arvaavat tulevalle vuodelle Suomen mittapuussa hyvinkin ripeää eli 1–2 prosentin talouskasvua.
– Tietty optimismi on perusteltua – varsinkin, kun inflaatiovauhti ja korkotaso ovat normalisoituneet. Usein heikon kasvukauden jälkeen nähdään ilmiö, jossa talouskasvu on lyhyen aikaa poikkeuksellisen nopeaa. Näin oli myös pandemian alkuvaiheen jälkeinen kasvupyrähdys vuonna 2021, sanoo pääekonomisti Mauri Kotamäki.
Kotamäen mukaan huolta herättävät Suomen taloushistoriassa havaitut kehityssuunnat. Finanssikriisin 2008–2009 jälkeen, vuodesta 2012 alkaen, talous ei lähtenyt kasvuun, vaikka talousennusteet niin toistuvasti arvasivat. Suomea kohtasi monen vuoden kärsimysten tie, jolloin talouskasvu oli lievästi negatiivista tai lähellä nollaa. Samat riskitekijät ovat läsnä nytkin: väestön ikääntyminen, heikko tuottavuuskehitys, vaikea julkisen talouden tilanne ja globaali epävarmuus.
– Kasvu käynnistyi tuolloin todella vasta vuonna 2015 kustannuskilpailukykyä parantaneen kiky-sopimuksen vanavedessä. Tällä hetkellä Suomen kustannuskilpailukyky on kohtalaista verrattuna kilpailijamaihin, ja tämä voisi olla tulevaa kasvua vahvistava tekijä. Mikäli mediassa esitetty 10 prosentin palkankorotustavoite avoimelle sektorille seuraavan kahden vuoden aikana toteutuisi, tarkoittaisi se suuria ongelmia suomalaisille yrityksille ja kustannuskilpailukyvylle. Joidenkin selvitysten mukaan prosentin heikennys kustannuskilpailukyvyssä vähentäisi tavaravientiä lähes saman verran eli suuret palkankorotukset tekisivät talouden kivijalkaan, tavaravientiin, todella suuren loven, Kotamäki sanoo.
Osasyynä Suomen viennin alakuloon on maailmankaupan kasvun hidastuminen sekä keskeisten kauppakumppanien, eritoten Euroopan talouden alakulo. Viimeisimpien tietojen mukaan Suomen vienti kuitenkin vetää taas, jos kohta hurraahuutoihin ei vielä Kotamäen mukaan ole aihetta.
– Kiinteähintaisen viennin määrässä on hädin tuskin ylitetty vuoden 2019 taso. Suunta on kuitenkin oikea, kun sekä tavaroiden että palveluiden osalta lasku on kääntynyt maltilliseksi nousuksi. Palveluissa kasvu on ollut nopeaa ja jatkunut jo kolme vuosineljännestä, tavaroissa kaksi. On siten mahdollista, että vientimarkkinoilla suhdannekäänne olisi jo tapahtunut, joskin elpyminen on vielä heiveröistä.
Haurasta kasvua ajatellen kustannuskilpailukykyä vaarantavat tekijät ovat todellinen huolenaihe. Esitettyjen palkankorotusten toteutuessa Suomen talouden käänteelle saa sanoa hyvästit, Kotamäki toteaa.
Rahoituksen kysynnän odotetaan paranevan – käänne investoinneissa siirtyy vuoteen 2025
Yritysrahoituksen yleisen kysynnän odotetaan paranevan seuraavan kuuden kuukauden aikana. Tämä käy ilmi Finnveran rahoituspäälliköille tehdystä kyselystä, johon vastasi marraskuun lopulla 73 kotimaan ja viennin rahoituksen asiantuntijaa eri puolilta Suomea.
Erityisesti palveluiden näkymät ovat hyvät, sillä 56 prosenttia vastaajista piti palvelualojen lähiaikojen rahoituskysyntänäkymiä toimialoista positiivisimpina. Keväällä 2024 vastaava luku oli 35 prosenttia, joten nousu on merkittävä.
Investointien ei odoteta lähtevän lentoon vielä lähikuukausina, ja hieman alle puolet vastaajista odottaa investointien kasvavan vähän.
– Suuremmat liikkeet investoinneissa nähdään todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella – jos ennusteet osuvat kohdilleen ensi vuoden talouskasvun osalta. Kyselyn avoimissa vastauksissa perusteollisuuden näkymiä kuvataan edelleen investointien suhteen hyvin “flegmaattisiksi” eikä investointeja ole edes alustavasti suunnitella. Kansainvälistymissuunnitelmat ovat myös hyvin varovaisia, ja kotimarkkinayritykset miettivät korkeintaan Ruotsin vientiä aiempien “kaukomaiden” sijaan, Kotamäki sanoo.
Noin neljännes vastaajista sanoo, että yritysten vientitoimintaan liittyvä aktiivisuus on lisääntynyt vuodentakaisesta, runsas 10 prosenttia odottaa viennin vähenevän ja kaksi kolmasosaa odottaa tilanteen pysyvän ennallaan.
