Jos en ois Idention perustaja, oisin todennäköisesti saanu potkut jo ajat sitten vuoden 2024 sekoilun ja oman osaamattomuuden takia.
Ei tätä oikeen sen nätimmin voi sanoa.
Vuosi 2024 oli mulle ja yritykselle toimitusjohtajana epäonnistuminen. Se johti muutosneuvotteluihin, hankaliin keskusteluihin, huonoon fiilikseen, arvolupausten pettämiseen työntekijöille, puolen miljoonan tappioon ja moniin sellaisiin tilanteisiin, joihin en haluais enää ikinä joutua.
Ja ihan turha mun on sitä alkaa selittelemään pois.
Syy oli täysin 100% mun, koska olen firman johtaja.
Toki voisin sanoa, että joo, muutkin teki virheitä. Ja että markkina oli vaikea. Ja että kaikki ei ollu mun käsissä. Ja kyllähän noissa asioissa perää on, en mä sitä kiellä.
Kuitenkin – mä olin toimitusjohtaja, laitoin ihmiset asemiin, hyväksyin asioita. Mä katoin liian pitkään sivusta semmosia juttuja, jotka ois pitäny pistää stoppiin paljon aiemmin.
Mä tiesin monessa kohtaa, että kaikki ei toimi, mutta en halunnu hakea konfliktia vaan välttelin sitä aktiivisesti (osittain vieläkin teen tätä virhettä) ja jotenkin hieman liian naiivisti halusin uskoa, että ehkä tämä tästä vielä korjaantuu ilman, että pitää repiä laastari irti.
Voin antaa spoilerin teille kaikille: mikään ei korjaantunut ittestään ja kuoppa, joka tuolloin kaivettiin niin sieltä koitetaan kiivetä edelleen ylös.
Ja siinä kohtaa on turha enää teeskennellä, että johtajuus ois jotain kivaa inspirointia ja visioita.
Joskus se on vaan sitä, että sun pitäis tehdä tosi epämukavia päätöksiä ajoissa, ja jos et tee, lasku tulee myöhemmin korkojen kanssa.
Käytännön esimerkki
Mun yks ajatusmaailma silloin (ja osittain on edelleen): että “en mä voi olla niin ylimielinen et tiedän kaiken, joten annetaan muille ihmisille päätösvalta, koska he tietävät kyllä mitä pitää tehdä” – tää on kaunis ajatus ja näin pitääkin tehdä, mutta se pitää osaa suhteuttaa kontekstiin.
Meidän tapauksessa esim. tiesin miten myynti sujuu intuitiivisesti ja että kuinka paljon kannattaa / ei kannata palkata, mut rekrytoitiin liian aggressiivisesti – mä koitin tästä pari kertaa sanoa, mutta en tarpeeksi vahvasti. Mun ois pitänyt sanoa paljon tiukemmin, mutta pelkäsin konfliktia ja “oletin” et muutkin tietää sen, mitä mä tiedän myynnistä.
Olettaminen on huonoa, kommunikointi on oikeesti se tärkein työkalu näissä tapauksissa ja kuten vanha sanonta menee, parempi liikaa ku liian vähän.
Mä opin tästä ainakin sen, että mun pitää luottaa omaan intuitioon paljon enemmän.
Ei niin, että “musta tuntuu vähän hassulta”, vaan ihan oikeasti. Jos nään, että joku ei toimi, jos nään että suunta on väärä, jos nään että ihminen ei sovi rooliin tai että tekeminen ei kanna, niin siihen pitää puuttua. Ei ensi kuussa. Ei sitten kun on ihan pakko. Vaan silloin kun sen näkee ja kokee.
Koska bisneksessä realiteetit on mitä on. Ne ei muutu sillä, että niitä välttelee.
Intuitio
Halusin tälle kokonaisen kappaleen, koska oon kuullut kritiikkiä, et “ei taida firma olla hyväs mallis kun mennää toimarin intuition mukaan kaikessa” ja itteasiassa tosi hyvin sanottu sekä aivan osuva kritiikki.
Toinen kritiikki, joka tästä on tullut oli, et tarkottaako tää sitä et tehdään mielivaltaisesti sen mukaan mitä mä haluan perstuntuman perusteella.
Niin vastataan tähän.
Mun intuitio on luotu hyvin monen asian pohjalta ja miks sanon et “mennään mun intuition mukaan tästä edespäin” tarkottaa et näen ja koen, että mulla on paras näkemys firman ja markkinan tilanteesta.
Tää intuitio on syntynyt, koska mä soittelen joka päivä meidän asiakkaille ja juttelen heidän kanssaan. Mä postaan Linkediniin 5-7 kertaa päivässä ja vastaan 95% kommenteista ja luen kommentteja sekä ihmisten ajatuksia lukuisissa someissa, Linkedinin lisäksi.
Tämän lisäksi mä juttelen mun kollegoiden, työntekijöiden ja muiden kanssa päivittäin sekä opiskelen ja luen jokainen päivä markkinointiin, bisnekseen, myyntiin ja tekoälyyn liittyviä asioita.
Ja mikä tärkein mittari: se kun menee oman intuition mukaan niin tulokset ovat poikkeuksetta olleet erinomaisia, tarkoittaen sitä et, ollaan saatu uusia asiakkaita, uusia mahdollisuuksia työntekijöille ja palkattua lisää väkeä.
Aivan jokainen kerta.
Joten jos saan hieman taputtaa itseäni olalle, niin uskaltaisin sanoa, että tiedän mitä teen ja miksi teen asioita ja ehkä parempi ois käyttää sanaa “kokemus” kuin intuitio tässä kohtaa. Pointti on kans, että mä elän ja hengitän IT-konsulttimarkkinaa ja Identiota, mä joko teen töitä tai olen lapseni kanssa, mä en ajattele mitään muuta.
Tää ei silti tarkota sitä, ettenkö kuuntelisi muita ihmisiä, vaan se hyvä intuitio on luotu juuri sen pohjalta.
Se ei silti tarkota, että mielivaltaisesti päätän mitä päätän ja jokaisen pitää elää jatkuvassa epätietoisuudessa ja tämä onkin asia, jota parannetaan jatkuvasti firman sisällä rakentaen prosesseja ja käytäntöjä.
Miellyttämisestä
Ehkä pahinta oli just se, että mä en halunnu miellyttämisenhaluisena ihmisenä aiheuttaa konflikteja.
Halusin olla ymmärtäväinen. Halusin antaa aikaa. Halusin uskoa hyvää. Kaikki noi on ihmisessä loistavia piirteitä, mutta bisneksessä ne voi mennä myös täysin väärään paikkaan, jos niiden takia jättää tekemättä sen, mitä pitää tehdä.
Se et välttelin konfliktia niin siitä kärsi loppupeleissä koko yritys ja moni ihminen menetti työpaikkansa sekä kulttuuri vahingoittui niin, josta me ei olla päästy vieläkään yli ja jota ei olla pystytty korjaamaan, vaan tehdään paljon töitä sen eteen.
Kaikki on mun syytä
Se mikä tässä on jännä, on se että vaikka toi “kaikki on mun syytä” kuulostaa raskaalta, niin oikeesti se on myös tosi vapauttavaa.
Koska jos vastuu on mulla, niin silloin mulla on myös valta ja mahdollisuus korjata asiat.
Silloin mun ei tarvii syyttää markkinaa, huonoa onnea, väärää ajankohtaa tai muita ihmisiä. Voin vaan katsoa peiliin ja osoittaa peukalolla itseäni, enkä etusormella muita.
Sen sijaan mä voin kysyä itteltäni seuraavat kysymykset: Mitä opitaan? Mitä muutetaan? Mitä en tee enää ikinä uudestaan?
En mä tätä kirjota sen takia, että haluaisin ruoskia itseäni julkisesti ja jatkuvasti vaan kirjotan tämän siksi, että ehkä joku muukin yrittäjä tai johtaja tarvitsee kuulla tämän:
epäonnistuminen on ok.
Tai no, ei ja joo, eikä se ole mukavaa. Ei todellakaan.
Se sattuu, hävettää, ketuttaa ja valvottaa. Mutta se on silti ok siinä mielessä, että siihen ei kuole. Mä epäonnistuin isosti. Puhutaan käytännössä puolen miljoonan euron luokan farssista. Ja vielä niin, että asiat ei jääny mihinkään oman pään sisään vaan näkyi myös ulospäin.
Ja silti tässä ollaan – elossa!
Yritys on pystyssä. Me ollaan edelleen hengissä. Ja oikeastaan monella tavalla vahvempia kuin ennen, koska nyt on pakko katsoa ja suhtautua asioihin paljon rehellisemmin.
Toinen ihan rehellinen ajatus on se, että thank god omistan oman firmani. Koska kuten sanoin, jos en omistais, niin potkut ois voinu tulla jo ajat sitten.
Ihan syystäkin.
Mutta se yrittäjyydessä on myös se hieno puoli.
Sä saat kantaa täyden vastuun, mutta sä saat myös mahdollisuuden korjata. Sä saat epäonnistua kunnolla, mutta jos sulla riittää selkäranka katsoa totuutta silmiin, sä saat myös mahdollisuuden korjata virheet ja tulla entistä kovempana sekä vahvempana takasin.
Ja jos totta puhutaan niin comeback tarinoita on kivempi kertoa sitten myöhemmin kun on vanha ja menestynyt sekä oppinut aiemmista virheistä – kyl porukka aina arvostaa hyvää underdog / comeback -tarinaa.
Jos tästä haluan jonkun opetuksen tiivistää, niin se on tämä:
Älä pelkää epäonnistumista tai konfliktia niin, että alat vältellä todellisuutta, koska se vältteleminen maksaa lopulta enemmän kuin yksikään vaikea keskustelu tai yksikään epämukava päätös.
Katso asioita sellaisina kuin ne on. Luota omaan intuitioon. Tee vaikeat päätökset ajoissa. Ja jos silti moka tulee, nouse ylös ja korjaa suunta.
Niin “simppeliä” tämä on
