Kolumni: Pärjäämisellä emme pärjää maailmassa, meidän pitää olla parempia kuin muut
Pärjääminen on hieno suomalainen sana. Se tarkoittaa, että asiat ovat riittävän hyvin, ettei kehtaa valittaa, mutta eivät niin hyvin, että kukaan innostuisi. Maailmantaloudessa pärjääminen on kuitenkin huono strategia. Se ei jaa osallistumispalkintoja. Suomen ei pitäisi tavoitella vain lisää kansainvälistä liiketoimintaa. Meidän pitäisi tavoitella lisää maailman parasta liiketoimintaa.
Suomen vaurastumisen perusmekanismi on lopulta yksinkertainen. Meidän pitää tehdä tuotteita, joista joku Suomen ulkopuolella haluaa maksaa – mielellään paljon ja toistuvasti. Nokia teki tämän aikanaan matkapuhelimilla. KONE tekee sitä hisseillä, Wärtsilä meriteknologialla, Supercell peleillä ja Vaisala mittalaitteilla. Yhteistä näille firmoille ei ole toimiala vaan se, ettei Suomen koko määritä markkinaa. Meitä on täällä 5,6 miljoonaa. Ihmisiä kaikkinensa maailmassa on jo yli kahdeksan miljardia.
Monilla globaaleilla markkinoilla voitot kasaantuvat harvoille. Hakukoneissa, älypuhelinten käyttöjärjestelmissä, pilvipalveluissa ja puolijohteissa muutama yritys kerää suuren osan markkinasta ja vielä suuremman osan voitoista. Muut taistelevat jäljelle jäävästä markkinasta usein hinnalla.
Maailmanmestariksi ei tulla voittamalla SM-sarjaa tai edes Euroopan mestaruutta. Jos suomalainen yritys aikoo päästä oman alansa parhaiden joukkoon, sen on pärjättävä siellä, missä asiakkaat, kilpailijat, teknologia ja pääoma ovat kovimmillaan: usein ensin Yhdysvalloissa, sitten Itä-Aasiassa ja Euroopassa – ja lopulta kaikkialla.
Tämä on pienelle maalle erinomainen uutinen. Meidän ei tarvitse olla suuria. Meidän pitää olla hyviä. Maailmanluokan tuote on asiakkaalle paras yhdistelmä laatua, hintaa ja saatavuutta. Juuri tässä Suomella on mahdollisuus tehdä jotain poikkeuksellista. Meillä on vahvaa tutkimusta, teollisuutta ja osaamista esimerkiksi langattomassa teknologiassa, energiajärjestelmissä, koneenrakennuksessa, biomateriaaleissa, kvanttiteknologiassa ja terveysteknologiassa. Näiden ympärille voidaan määrätietoisesti rakentaa uusia maailmanluokan liiketoimintoja.
Siihen tarvitaan ainakin kolmea verovaroin rahoitettua asiaa Suomessa. Julkisen tutkimusrahoituksen pitää olla pitkäjänteistä ja riittävän laaja-alaista, koska kukaan ei tiedä tarkasti, mistä läpimurto tulee. Julkisen yritysrahoituksen pitää olla nopeampaa ja valikoivampaa, koska yritysten tehtävä on muuttaa osaaminen tuotteiksi ja myynniksi. Julkisten hankintojen pitää puolestaan tarjota uusille ratkaisuille vaativia ensimmäisiä asiakkaita ja todellisia käyttöympäristöjä. Kun nämä kolme osoittavat eri suuntiin, saamme paljon toimintaa. Kun ne osoittavat samaan suuntaan, voimme saada uusia teollisuudenaloja.
Suomen tavoitteen tulisi olla rohkea ja konkreettinen: tänne pitää syntyä satoja erittäin korkean arvon yrityksiä, jotka kuuluvat omilla aloillaan maailman parhaisiin. Niiden tärkeimpien toimintojen pitää olla Suomessa: pääkonttorin, ensilinjan tutkimuksen ja vaativan valmistuksen. Huippuyrityksen merkitys ei rajoitu sen maksamiin veroihin. Se vetää ympärilleen osaajia, tutkijoita, sijoittajia ja toimittajia. Sen työntekijöistä syntyy uusia yrittäjiä. Sen vaatimukset kehittävät alihankkijoita. Menestys tekee seuraavasta menestyksestä todennäköisemmän.
Suomen talous kasvaa jo. Mutta kiinnostava kysymys ei ole, saammeko ensi vuoden ennusteeseen pari kymmenystä lisää. Kiinnostava kysymys sen sijaan on, mitä tapahtuisi, jos Suomi päättäisi seuraavan vuosikymmenen ajan järjestelmällisesti rakentaa julkisinkin toimin yrityksiä, joiden tarkoituksena on voittaa maailmanmarkkinoilla. Ei osallistua. Ei kansainvälistyä. Ei tehdä kiinnostavaa pilottia. Vaan voittaa. Kaikki eivät onnistuisi. Eikä pidäkään. Jos tavoitteet ovat tarpeeksi korkealla, epäonnistumisia tulee väistämättä. Maailmanluokan yritysten rakentamisessa epäonnistumisesta jää kuitenkin usein osaamista, teknologiaa ja uusia yrityksiä.
Olemme käyttäneet vuosikymmeniä sen pohtimiseen, miten Suomi pärjäisi maailmantaloudessa. Voisimme seuraavaksi kokeilla jotain kunnianhimoisempaa. Voittamista. Annetaan vaihteeksi muiden pärjätä.
osastopäällikkö Juhapekka Ristola, työ- ja elinkeinoministeriö
