Tumman meripihkan värisissä silmissä on veikeä pilke ja ääni on heleän iloinen. On vaikea uskoa, että edessäni istuva energiakimppu on joskus ollut vaarassa jäädä pyörätuoliin loppuiäkseen.
Näin oli kuitenkin käydä Piia Korisevalle, paimiolaiselle yrittäjälle ja EU-vaaliehdokkaalle, vuonna 2008. Heinäkuisena kesäiltana hän sai aivohalvauksen kesken teatteriesityksen, vain 35-vuotiaana. Sen seurauksena koko oikea puoli hänen kehostaan halvaantui.
Seurannut syksy oli tuskainen sekä henkisesti että fyysisesti. Aivohalvausyksikössä samassa huoneessa olleen iäkkään herran lausahdus oli kuitenkin jäänyt mieleen itämään: mies piti heitä onnekkaina, että olivat elossa.
– Mietin, että jos todellakin saan toisen mahdollisuuden, haluan tehdä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Oli kyse sitten teatteriesityksestä, jossa näen että ihmiset pääsevät hetkeksi irti arjestaan, taikka luennosta, jonka aikana näen että ihmiset itkevät, nauravat tai kokevat ahaa-elämyksiä. Tai politiikasta, jossa pystyy konkreettisesti vaikuttamaan, Koriseva sanoo. – Minua autettiin, kun tarvitsin apua, ja nyt kun pystyn, haluan tehdä saman toisille.
Itsesäälissä ei pidä jäädä rypemään
Korisevallekin tulee edelleen huonoja päiviä, se on selvä. Mutta huonoa mieltä on turha tuoda sinne, minne se ei kuulu. Eikä ikävään tunteeseen saa juuttua.
– Kaikilla pitää olla välillä kiukkupäiviä, sitä että tuntuu ettei mistää tule mitään eikä itsestä ole mihinkään. Tunteet ovat ok, mutta niihin ei saa jäädä lillumaan. Mitä syvemmälle itsesääliin vaipuu, sitä vähemmän saa aikaiseksi. Koen sen ajan tuhlauksena.
Korisevan nosti pyörätuolista itsepäisyys. Kun hermoratahieroja mainitsi, ettei hänen selkärangassaan ollut mitään vikaa, ja että liikkumaan lähteminen vaatisi vain kovaa työtä, Koriseva sisuuntui.
– Oivalsin, että kaikki on minusta itsestä kiinni. Liikkeet piti vain opetella uudestaan. Kun tekee viidestä kymmeneen tuhatta toistoa, kaikki alkaa taas toimia, hän nauraa. Päätin että nyt se muija nousee tästä!
Kyky nauraa itselleen on tärkeää. Koriseva tekee hyvinvointiluentoja stand up -tyyliin ainoana Suomessa ja esiintyy monenlaisissa tilaisuuksissa perhejuhlista messuihin ja tyky-päiviin.
Etenkin kohtalontovereiden kanssa tekee hyvää nauraa omille kommelluksille. He jos ketkä tietävät, miltä tuntuu lähteä kävelemään ja unohtaa, ettei toinen puoli kehosta toimikaan.
Nenälleenhän siinä menee.
– Mutta me muistamme iloita siitäkin, sillä sekin on eteenpäin, Koriseva nauraa.
Nykyinen Piia on hyvällä tavalla aiempaa, pedanttista Piiaa pöljempi.
– Nykyään olen oikea Lyyli Leväperä – en enää ajattele, että minun täytyisi koko ajan suorittaa. Sen sijaan näen elämän seikkailuna, jossa on hauska tutkia ja oppia asioita.
EU-vaaleissa yrittäjien asialla
Samalla seikkailunhalulla Koriseva on lähtenyt myös politiikkaan. Eikö tiivis tahti pelota infarktin kokenutta naista?
Kysymys saa hymyn Korisevan huulille. Ero aiempaan on siinä, että nyt hän osaa valikoida itselleen vain sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä.
– Vaikka tekemistä on paljon, saan niistä energiaa.
EU-vaaleissa Koriseva haluaa ajaa etenkin yrittäjien asiaa.
– Yrittäjyys on osa meidän huoltovarmuuttamme. Jos käykin niin, että rajat menevät kiinni, meidän pitää pystyä tuottamaan oman ruokamme ja energiamme. Elämän pitää jatkua.
Koriseva on havainnut, että monella hyvää tarkoittavalla EU-päätöksellä onkin ollut täysin nurinkuriset vaikutukset pienen pohjoisen maan pk-yrityksiin.
– Jos pyritään vaikuttamaan liian voimallisesti liian tiukalla aikataululla, päätökset kääntyvät itseään vastaan. Silloin nikerretäänkin monen pk-yrityksen toimintamahdollisuuksia.
Unionia ei silti pidä ajatella peikkona, vaan hienona mahdollisuutena. Suomessa on valtavasti osaamista, jota voisi paljon rohkeammin markkinoida EU:n sisämarkkinoilla.
– Meidän pitää oppia hyödyntämään EU:ta oikein. Esimerkiksi hankerahoituksesta on vielä suurta epätietoisuutta. Myös sisäisen kaupankäynnin mahdollisuuksia ei ole täysin vielä sisäistetty.
Vaikka yrittäjät ja heille tärkeät asiat ovat Korisevan mielestä jääneet politiikassa vähän myöhäisempään junaan, on yrittämisestä ajan myötä tullut helpompaa.
Iso kiitos siitä menee Yrittäjille järjestönä.
– Yrittäjistä löytyy tukea matalalla kynnyksellä. Kun itse aloitin yrittäjänä vuonna 1997, mentiin hattu kourassa pankkiin kysymään, että osaisiko joku neuvoa, Koriseva nauraa. – Nyt tietoa saa tosi hyvin. Se helpottaa päätöksentekoa, ja pienentää riskejä.
– Mutta vaikka yrittäjyys on välillä hermoja raastavaa, on se myös hauskaa!
