Tuoreen tutkimuksen mukaan työpaikan menettäneiden muuttoalttiudessa on selviä kitkatekijöitä. Työttömäksi jääneiden muuttoalttiutta jarruttavat erityisesti korkeat asumiskustannukset, omistusasunto ja ansiosidonnaisen päivärahan saanti. Tutkijat korostavat, että Suomen asunto- ja työmarkkinoiden toiminnan pullonkauloja olisi purettava, jotta työttömät ja avoimet työpaikat löytäisivät toisensa aiempaa nopeammin.
Etlan tutkimuspäällikkö Terhi Maczulskij ja Laboren tutkija Petri Böckerman ovat tuoreessa tutkimuksessaan “Losing a job and (dis)incentives to move: Interregional migration in Finland” tarkastelleet työpaikan menettäneiden taloudellisia ja ei-taloudellisia kannustimia alueellisen muuttoliikkeen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin yksilötasoista aineistoa vuosilta 1997—2015 ja se on julkaistu vertaisarvioidussa European Urban and Regional Studies aikakauskirjassa.
Tutkimuksen perusteella asuntomarkkinoilla on merkittävä yhteys muuttoalttiuteen. Työpaikan menettämisen jälkeen vuokralla asujat ovat todennäköisempiä muuttamaan kuin omistusasujat. Omistusasunnon tyypillä on myös merkitystä, sillä omakotitalojen omistajat muuttavat epätodennäköisemmin kuin huoneisto-osakkeiden omistajat. Muuttoalttiutta vähentävät omistusasunnon lisäksi korkeat asuntojen hinnat, erityisesti pienempipalkkaisista töistä työttömäksi jääneiden ryhmässä.
– Ansiosidonnainen päiväraha on myös yhteydessä selvästi heikentyneisiin kannustimiin muuttaa toiselle paikkakunnalle työpaikan menettämisen jälkeen, Maczulskij toteaa.
Suomessa työttömien ja avointen työpaikkojen kohtaamisongelmat ovat Euroopan vaikeimpia. Asuntopolitiikalla ja työmarkkinareformeilla voi olla mahdollista edistää alueellista muuttoliikettä esimerkiksi tukemalla huokeampia asumisvaihtoehtoja ja rajaamalla ansiosidonnaisen päivärahan kestoa. Kasvukeskuksissa, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, olisi tutkijoiden mukaan syytä panostaa huokeiden vuokra-asuntojen rakentamiseen. Myös varainsiirtoveroa alentamalla voisi mahdollisesti edistää muuttovirtoja alueiden välillä ja sitä kautta ylipäänsä työmarkkinoiden sopeutumista.
