Terveyteen liittyvät tekijät selittävät vain osan työikäisen väestön työhön osallistumisesta, kertoo tuore tutkimus.
Uutiset

Työikäiset ryhmiteltiin uudella tavalla – ryhmä- ja hyvinvointialuekohtaiset erot työhön osallistumisessa isoja

Terveyteen liittyvät tekijät selittävät vain osan työikäisen väestön työhön osallistumisesta, kertoo tuore tutkimus. Työelämätieto-palveluun koottu aineisto tarjoaa uudenlaista tietoa työikäisen väestön työhön osallistumisesta kansallisesti ja hyvinvointialueittain. Ryhmä- ja aluekohtaiset erityispiirteet antavat välineitä miettiä toimia työhön osallistumisen lisäämiseksi.

Työhön osallistumista ei määritä vain terveyteen liittyvät rajoitteet tai työkyvyttömyys, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus.  

– Usein työikäistä väestöä tarkastellaan esimerkiksi ikäryhmittäin tai sairausryhmittäin ja usein työkyvyttömyyden näkökulmasta. Laajempi näkökulma ohjaa tarkastelemaan pikemmin työkykyisyyttä ja työpotentiaalia. Monipuolisemmalle näkökulmalle on tilausta, kun tavoitellaan työhön osallistumisen lisäämistä, erityisasiantuntija Mikko Henriksson Työterveyslaitoksesta sanoo.  

Tutkimuksessa tarkasteltiin laajasti kansallisista rekistereistä löytyviä työkykyyn liittyviä tekijöitä, kuten terveys, demografiset tekijät, koulutustausta, taloudellinen asema sekä sosiaaliset tekijät. Näiden tekijöiden perusteella työikäisistä muodostui 14 ryhmää. Tutkimusaineisto kuvaa vuoden 2021 tilannetta.

Keskimääräinen työssäolokuukausien määrä kaikilla ryhmillä on 8,7 kuukautta vuodesta. Eri ryhmien keskimääräisten työssäolokuukausien välillä on huomattavaa vaihtelua. Eniten työssäolokuukausia on ryhmässä ”keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, hyvä terveys” (11,5 työssäolokuukautta).  Vähiten työssäolokuukausia on ryhmässä ”eläkeikää lähestyvät parisuhteessa elävät, joilla keski- tai korkean tason koulutus, huono terveys” (6,0 työssäolokuukautta).  

Alueellinen vertailu auttaa miettimään toimia työhön osallistumisen lisäämiseksi

Työkyvyltään eroavat työikäisten ryhmät osallistuvat työhön eri tavoin eri alueilla. Tutkimuksen mukaan eri ryhmien työhön osallistumisessa on hyvinvointialuekohtaisia eroja jopa usean kuukauden verran.  

Esimerkiksi ryhmään ”keski-iän ohittaneet vähän koulutetut yksinasujat, melko hyvä terveys” kuuluvilla henkilöillä on eniten työssäolokuukausia vuoden aikana Ahvenanmaalla (noin 7,9 kuukautta). Vähiten työssäolokuukausia ryhmään kuuluvilla henkilöillä taas on Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella (noin 5,3 kuukautta).  

– Aluekohtaiset erot kertovat mahdollisesti työmarkkinoista, mutta myös palvelujärjestelmästä. Tulosten avulla onkin mahdollisuus luoda tilannekuvaa tietyltä alueelta ja miettiä, miten voitaisiin edistää erilaisten työikäisten ryhmien osallistumista työhön, johtava tutkija Matti Joensuu Työterveyslaitoksesta sanoo.  

Työelämätieto-palvelussa julkaistuissa tuloksissa tuloksia on mahdollista tarkastella kansallisesti tai vertailla hyvinvointialueittain.

Tulevaisuudessa tutkimusryhmä haluaisi yhdistää ryhmittelyyn myös työpaikkakohtaisia tekijöitä, kuten resursseja, työn vaatimuksia ja sosiaalisia suhteita, jotka jäävät kansallisten yksilökohtaisten rekisteriaineistojen ulkopuolelle.  

–  Työhön osallistumiseen vaikuttavat niin yksilölliset, työpaikkakohtaiset kuin yhteiskunnallisetkin tekijätkin. Onkin tärkeää ymmärtää työhön osallistumisen kokonaisuutta, huomauttaa Matti Joensuu.  

– Työpaikoilla toteutuvalla työkykyjohtamisella voidaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten kukin voi osallistua työhön huolimatta hetkellisistä tai pysyvistä terveyteen liittyvistä rajoitteista, Joensuu jatkaa.

Tarkastele aineistoa Työelämätieto-palvelussa  

Tutkimus on osa Työkykyohjelman laajennus -hanketta

  • Tutkimuksessa kartoitettiin työkykyyn liittyviä yksilötason muuttujia ja niiden yhteyttä työhön osallistumiseen. Ryhmät muodostuivat aineistolähtöisellä ryhmittelymenetelmällä.
  • Tutkimuksessa hyödynnettiin Työkyvyn tila Suomessa -rekisteriaineistokokonaisuutta, jossa on yhdistetty eri kansallisten rekisterien tietoja työikäisistä yksilötasolla.
  • Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa työkykyä ja työhön osallistumista koskevaa väestötason tietoa päätöksenteon tueksi.

Tutkimus toteutettiin Työkykyohjelman laajennus -hankkeessa, jonka tavoitteena on työllisyysasteen ja osaamistason nostaminen osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa.