Joka viides käytöstä poistettu vaate heitetään sekajätteeseen poltettavaksi. Vajaa kolmannes (29 %) käytöstä poistetuista vaatteista lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Liki kaikki suomalaiset (96 %) olivat kiinnostuneita siitä, mitä käytöstä poistetuille vaatteille tapahtuu. Kuitenkin vain 54 prosenttia tiesi, miten käytöstä poistettujen vaatteiden elinkaari lahjoituksen jälkeen jatkui – hyvin harvalle (4 %) tällä asialla ei ole merkitystä. Suurin osa, 70 prosenttia, on samaa mieltä siitä, että kaikki käytetyt vaatteet on paras lahjoittaa vaatekeräykseen, jossa ne lajitellaan ensisijaisesti sellaisenaan uudelleen käytettäviksi. Tekstiilin käyttö raaka-aineeksi uusien tuotteiden valmistamiseen on vasta toissijaista. Hieman yli puolet (52%) suomalaisista ei tiennyt, että tekstiilijätteiden keräys tuli Suomessa pakolliseksi tämän vuoden alussa – mitä nuorempi henkilö, sitä heikompi tietämys oli. Globaalia markkinaa vaatteiden uudelleen käytön varmistamiseksi kannatti 55 prosenttia suomalaisista. Tulokset käyvät ilmi UFF:n kesäkuussa Taloustutkimuksella teettämästä Vaatelahjoittaja 2023 -tutkimuksesta. Tutkimukseen vastasi 1097 ihmistä.

Suomalaisten tietämys vaatekeräyksestä ja siitä, mihin käytöstä poistetut vaatteet kannattaa ensisijaisesti ohjata, vaihtelee suuresti. Peräti 20 prosenttia käytöstä poistetuista vaatteista heitetään roskikseen sekajätteen mukana poltettavaksi, vaikka tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä tärkeimmät vaatelahjoittamisen hyödyt ovat jätteen ja ympäristökuormituksen vähentäminen.  

Yleisimmin vaatteet päätyvät käytön jälkeen lahjoituksena hyväntekeväisyyteen (29 %). Poistotekstiilikeräykseen, josta vaatteet ohjataan silputtavaksi materiaaliksi, päätyy 18 prosenttia vaatteista. Lähipiirille vaatteista annettaan 13 prosenttia ja tuntemattomille 2 prosenttia ja itse myydään 11 prosenttia. Pieni osa (6 %) vastaajista ei osannut kertoa, miten suuri osuus omista, käytöstä poistetuista vaatteista jakautuu eri käyttökohteiden välillä.  

Ympäristön ja talouden kannalta on aina paras vaihtoehto, että vaate käytetään uudelleen sellaisenaan.  

“Vaatteiden hyödyntäminen materiaalina uusiksi tekstiilikuiduiksi tai raaka-aineeksi muihin tuotteisiin on sekin hyvä asia, mutta sen pitäisi kuitenkin olla vasta toissijainen vaihtoehto. Vaatteet tulisi aina ensin lajitella uudelleen käyttöä ajatellen ja vasta sen jälkeen muihin tarkoituksiin, kuten raaka-aineeksi. UFF lajittelee vaatteet aina uudelleen käytön näkökulmasta ja keräyslaatikoihin voikin laittaa vaatteita, joiden osoitteesta ei ole itse varma. UFF hoitaa lajittelun ja ohjaamisen uudelleen käyttöön.”, sanoo UFF:n toimitusjohtaja Virve Groning. 

Vain hieman yli puolet (54 %) suomalaisista tietää, että kerääjästä ja keräyksen tarkoituksesta riippuen lahjoitetut vaatteet joko käytetään uudelleen sellaisenaan, tai saatetaan jopa silputa uuden materiaalin raaka-aineeksi tai poltetaan energiaksi. 

Tiedot selviävät UFF:n kesäkuussa Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta. Tutkimukseen vastasi 1097 ihmistä. 

Jokainen eurooppalainen heittää vuosittain pois 12 kiloa tekstiilejä. Vain 22 prosenttia vaatteista kerätään uudelleen käyttöä tai kierrätystä varten. Tiedot käyvät ilmi Euroopan komission tänä vuonna 5. heinäkuuta julkaisemasta Tekstiilien kiertotalous -tiedotteesta. 

Uudelleen käyttöä priorisoiva lajittelu varmistaa vaatteille pitkän elinkaaren

Loppuun käytettyjen tekstiilien keräys tuli Suomessa pakolliseksi tämän vuoden alussa. Koko EU:n alueella tekstiilien erilliskeräys tulee pakolliseksi vuonna 2025. Vain 48 prosenttia suomalaisista tietää, että Suomessa poistotekstiilikeräys aloitettiin pari vuotta muuta Eurooppaa aiemmin, ja oli ollut käytössä jo liki puoli vuotta tutkimusajankohtaan mennessä. 

”Loppuun käytetyn ja vielä sellaisenaan käyttökelpoisen vaatteen erottaminen on hankalaa, sillä se edellyttää jälleenkäytön globaalin markkinan ja kysyntätilanteen muutosten seuraamista ja tuntemista. Käytännössä onkin vaarana, että uudelleen käytettäviä vaatteita päätyy poistotekstiilien joukossa pelkäksi raaka-aineeksi, vaikka kerätyistä vaatteista suuri osa voitaisiin uudelleen käyttää sellaisenaan”, Groning sanoo. 

70 prosenttia kyselyyn vastanneista piti vaatteiden lahjoitusta lajiteltaviksi ja uudelleen käytettäväksi parhaana toimintatapana. Erityisen tärkeää tämä oli alle 24-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille.   

Yli puolet kannattaa uudelleen käytön varmistamiseksi käytetyille vaatteille maailmanlaajuista markkinaa

EU:n asukkailta jää käytettyjä vaatteita enemmän kuin he pystyvät itse uudelleen käyttämään. Hieman yli puolet, 55 prosenttia, suomalaisista oli sitä mieltä, että käytettyjen vaatteiden uudelleen käytön on voitava tapahtua myös EU:n ulkopuolella. Vaatteiden silppuaminen EU:n sisällä raaka-aineeksi uusien tuotteiden valmistukseen oli paras vaihtoehto 36 prosentille suomalaisista. 

Jotta vaatteiden elinkaari olisi mahdollisimman pitkä ja järkevä, tarvitaan ammattitaitoista lajittelua ja markkinoita myös Euroopan ulkopuolella.  

“Moninkertainen määrä vaatteita voitaisiin käyttää uudelleen, jos EU-lainsäädäntö tunnistaisi uudelleen käytön etusijaistamisen käytännön edellytykset vaihtoehtona materiaaliksi silppuamiselle. Esimerkiksi Afrikan maissa käytetyt vaatteet ovat pikamuotia laadukkaampi vaihtoehto”, Groning sanoo.  Vaatteiden jälleenkäytön maailmanlaajuisia sosiaalisia vaikutuksia ovat muun muassa toimeentulon ja edullisten vaatteiden tarjoaminen kehittyvien maiden asukkaille. UFF:n teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että suomalaiset arvostavat näistä vaikutuksista eniten vaatteiden uudelleen käyttöä, ilmastotyötä ja kehitystyötä maailman köyhimmissä maissa.