Opetteli sahdinteon naapurin navettakeittiössä — 40 vuotta myöhemmin perustaja sanoo, ettei tuote riitä

Lammin Sahti on Suomen vanhin toimiva pienpanimo. Sen perustaminen vaati pro gradun ja vuoden lupaprosessin — ensimmäisen laatuaan vuosikymmeniin. Nyt ala on ahtaalla, ja perustajan mukaan ratkaisee tarina.

Hämeenlinnan Lammilla, Lieson kylässä, tehdään olutta, jonka valmistustaidon hallitsee enää harva. Lammin Sahti Oy on valmistanut sahtia vuodesta 1985 ja on Suomen vanhin yhä toimiva pienpanimo. Panimo juhli 40-vuotista taivaltaan lauantaina 6. syyskuuta 2025.

Sahti on suomalaisen olutperinteen vanhinta ydintä: talonpoikaisolut, joka on kuulunut häihin ja hautajaisiin pikemminkin kuin arkeen. Sen erityisasema tunnustettiin virallisesti vuonna 2002, kun sahti sai EU:n Aito perinteinen tuote -nimisuojan. Lammin Sahti oli ensimmäinen sahdinvalmistaja, joka sai merkin käyttöönsä.

Suoja ei ole muodollisuus. Sahdiksi saa kutsua vain juomaa, jonka alkoholipitoisuus on 6–12 tilavuusprosenttia ja joka on valmistettu perinteisin menetelmin: ohra- ja ruismaltaista, katajaa käyttäen ja ainoastaan leivinhiivalla tai talon omalla hiivalla.

Navettakeittiöstä pro graduun

Tarina alkaa 1960-luvun lopulta Lieson kylästä, jossa naapurin Pentti keitti sahtia navettakeittiössä oman äitinsä opeilla. Sahdinteko kiinnosti kylän miehiä — ja erityisesti yhtä 14-vuotiasta.

Pekka Kääriäinen ryhtyi Pentin apupojaksi ja oppi taidon suoraan perinteen jatkumosta.

Harrastus ei jäänyt harrastukseksi. Kääriäinen päätyi opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun ja kirjoitti pro gradunsa sahtivierteen valmistuksesta. Tutkielma ei ollut akateeminen sivupolku vaan liiketoimintasuunnitelma: sen pohjalta perustettiin Lammin Sahti Oy vuonna 1985.

Lupa, jollaista ei ollut myönnetty vuosikymmeniin

Yrityksen perustaminen oli helpompaa kuin luvan saaminen. Kääriäinen teki taustatyötä muun muassa VTT:n kanssa, ja hakuprosessi kesti vuoden. Syy viipeeseen ei ollut byrokratian hitaus vaan se, että koko lupalaji oli päässyt unohtumaan.

”Kriteerit olivat tiukat. Sitä ennen uusille alkoholijuomille ei ollut myönnetty lupia kymmeniin vuosiin”, Kääriäinen kertoo.

Valmistuslupa myönnettiin keväällä 1987, ja ensimmäinen virallinen erä tarjoiltiin Lammin Pellavamarkkinoilla 13. kesäkuuta 1987. Samalla panimo sai myös tislausoikeudet — ratkaisu, jonka merkitys näkyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Alku oli pieni: ensimmäinen keittokoko oli vain parisataa litraa. Nykyään panimolla on maailman suurin kuurna, perinteinen sahdin siivilöintiastia, jonka tilavuus on 2 500 litraa. Se on merkitty Guinnessin ennätysten kirjaan.

Sahdista tislattu viski

Panimon erikoisin tuote ei ole olut lainkaan, vaan viski. Spirit of Sahti syntyy sahdin valmistuksessa kerätystä jälkivierteestä, joka käytetään ja tislataan. Vanhin erä on kymmenvuotias, ja se kypsyy ranskalaisissa punaviinitynnyreissä.

Idea on mahdollinen vain siksi, että sahtia tehdään ilman humalaa. Perustaja itse kuvaa lopputulosta näin:

”Maku on tamminen, hedelmäinen ja vaniljainen, joka tulee raaka-aineesta. Sahdissa käytetään noin viisi prosenttia ruista, mutta se ei siitä tehdyssä viskissä juuri maistu. Meidän sahdissamme ei käytetä humalaa, minkä ansiosta siitä ylipäätään voidaan tehdä viskiä”, Kääriäinen kuvaili avecmedia.fi:n jutussa helmikuussa 2026.

Perinteen tiukin sääntö — ei humalaa — osoittautui siis mahdollisuudeksi, jota humaloitua olutta tekevällä panimolla ei ole.

Verottaja pakotti vaihdokseen

Panimo on pysynyt perheen käsissä, mutta omistus järjesteltiin uusiksi syystä, joka ei ollut vapaaehtoinen.

Kääriäinen toimi samanaikaisesti sekä Lammin Sahdissa että Bryggerin panimossa. Verottaja tulkitsi takautuvasti, etteivät yritykset olleet toisistaan riippumattomia — riippumattomuus on pienpanimojen veroalennuksen ehto. Lasku tuli kertaheitolla.

”Jouduin maksamaan takautuvia veroja yli 600 000 euroa”, Kääriäinen sanoo.

”Kriteerit olivat tiukat. Sitä ennen uusille alkoholijuomille ei ollut myönnetty lupia kymmeniin vuosiin”

Seuraus oli sukupolvenvaihdos. Kääriäinen luopui kokonaan Lammin Sahdin omistajuudesta, mutta jäi toimintaan aktiivisesti mukaan. Iltalehti kertoi huhtikuussa 2018, että panimoa jäivät jatkamaan perustajan lapset sekä vaimo Sirpa Kääriäinen.

Työnjako on nykyään selvä. Sirpa Kääriäinen toimii toimitusjohtajana ja Antti Kääriäinen hallituksen puheenjohtajana. Nuorin poika Jouni vastaa panimosta ja valmistuksesta, ja tytär vetää kesäkahvilaa.

Suuret oluet, pienet panimot

Perheen vaikutus suomalaiseen olutkulttuuriin ulottuu Lammia laajemmalle. Jouni Kääriäinen oli vuonna 2003 perustamassa Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumaa, joka alkoi Lahden satamasta ja kasvoi kiertäväksi vuosittaiseksi festivaaliksi. Se on kerännyt yhteensä noin 40 000 kävijää.

Kääriäiset ovat olleet mukana myös muissa panimohankkeissa: Lappeenrannassa 1990-luvulla ja Bryggerin panimossa vuosina 2013–2021.

”Pelkkä valmistus ei riitä”

Neljänkymmenen vuoden jälkeen perustajan johtopäätös on odottamaton. Suomen vanhimman pienpanimon pitää pystyssä muu kuin panimotaito.

”Kaikki perustuu markkinointiin ja uskottavaan tarinaan. Pitää olla hyvä tuote ja tarina — pelkkä valmistus ei riitä”, Kääriäinen sanoo.

Ala on ahtaalla. Pienpanimoiden myyntikanavat ovat supistuneet, ja kuluttajat ovat aiempaa hintatietoisempia. Siksi myyntityö on nousemassa yhtä tärkeäksi kuin kuurnan äärellä opittu käsityö.

”Myyntitaidot ovat tärkeitä kovassa kilpailutilanteessa. Juomien valmistus Suomessa on muutenkin haastavaa: kulutus laskee ja katteet pienenevät”, hän sanoo.

Sahdilla on silti yksi etu, jota kilpailijat eivät voi kopioida. Se on ainoa suomalainen olut, jonka nimen ja valmistustavan EU on suojannut — ja Lieson kylässä sitä on tehty katkeamattomana ketjuna siitä asti, kun naapurin Pentti keitti sitä navettakeittiössään.