Viime aikojen keskustelu valtiovarainministeriön verovaikutusarvioista on oire syvemmästä ongelmasta: vaikuttavuusarvioinnit voivat olla politisoituneita, hajanaisia ja lyhytnäköisiä. Tarvitaan riippumaton, asiantunteva ja hyvin resursoitu instituutio, joka tuottaa päätöksenteon tueksi luotettavaa tietoa – ilman poliittista painolastia.
Viime viikkojen keskustelu valtiovarainministeriön arvioista itseään takaisin maksavista veronalennuksista ovat mielestämme oire suuremmista ongelmista, joista pitäisi puhua rakentavasti. Vaikuttavuusarviointeihin liittyvät ongelmat ja puheet ovat osa loputtomalta tuntuvaa jatkumoa eri hallituskausilta. Tarvitaan institutionaalinen muutos.
Vaikutusarvioinnit ovat vaikeita, mutta niitä pitää tehdä
Politiikkamuutosten vaikuttavuuden arviointi on haastavaa jälkikäteen (ex-post). Vielä haastavampaa on tehdä vaikuttavuusarviointeja ennen uudistuksen toteuttamista (ex-ante). Vaikuttavuusarviointien laatiminen edellyttää laaja-alaista asiantuntemusta instituutioista sekä syvällistä ymmärrystä tutkimusevidenssin uskottavuudesta ja yleistettävyydestä.
Valtionvarainministeriön ennusteet veromuutosten vaikutuksista ovat joutuneet huomion kohteeksi, ja hyvä niin. On kiistatonta, että virkahenkilöillä on merkittävää asiantuntemusta näistä asioista etenkin valtiovarainministeriössä. Valtiovarainministeriö tarjoaa myös läpinäkyvästi kaikkien nähtäville laskentakehikkonsa perusteet tutkimusviitteineen. Tämä on yksi pääsyy, miksi voimme käydä tätä keskustelua. Asia ei kuitenkaan kosketa pelkästään talouspolitiikkaa vaan myös esimerkiksi koulutuspolitiikan arviointeja.
Se, että asiat ovat vaikeita ei tarkoita, etteikö niitä pitäisi tehdä kunnolla. Politiikka pitää kuitenkin pitää erillään vaikuttavuusarviointien tekemisestä. Vaikuttavuusarvioinneilla pyritään tuottamaan parasta mahdollista tietoa, jota ilman olemme sokeita. Mitä jää jäljelle, jos menetämme luotettavan tiedon?
Kollektiivinen muistiharha? Kuka muistaa kuuluisat laskennalliset työllisyysvaikutukset?
Yksi ihmeellisemmistä seikoista nykyisessä julkisessa keskustelussa on sen lyhytnäköisyys. Kuka muistaa työ- ja elinkeinoministeriön työllisyystoimenpiteiden laskennalliset arviot tai OKM:n arviot jatkuvan oppimisen uudistuksen työllisyysarvioista? Entä kuinka hyvin tiedämme menneiden valtiovarainministeriöiden laskentojen taustat viitteineen? Vallalla tuntuu olevan sellaista yksioikoista ajattelua, että ennen kaikki oli paremmin. Nämä haasteet jatkuvat, kunnes asioihin saadaan rakenteellinen muutos.
Lainsäädännön valmistelusta ja vaikuttavuusarviointien laadusta on kyllä keskusteltu viime vuosina. On vaikea sanoa, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet paremmaksi.
Kuka päättää, mitä tietoon perustuva päätöksenteko oikein on?
Yksittäisillä johtavissa asemassa olevilla virkahenkilöillä, kuten ylijohtajilla, alivaltiosihteereillä ja kansliapäälliköillä, on Suomessa yllättävän suuri valta. Asiat eivät etene, mikäli nämä henkilöt niin haluavat. Varsinaista arviointityötä tekevät suorittavan portaan virkahenkilöt tuottavat vaikuttavuusarviointeja virkavastuussa, mutta ovat silti alisteisia johdon tahdolle. Toisaalta, on lähtökohtaisesti vaikeaa arvioida objektiivisesti oman työnsä tai oman ministeriönsä ja kollegojensa esitysten vaikutuksia.
Instituutiot synnyttävät luottamusta
Missä ja kenen toimesta vaikuttavuusarvioinnit tulisi tehdä? Ideaalitapauksessa olisi olemassa erillinen, hallituksen toiminnasta riippumaton hyvin rahoitettu asiantuntijaorganisaatio, joka tekisi kaikki viralliset, hallituksen esityksiin lopulta kirjoitettavat sekä niiden valmistelutyössä käytettävät vaikuttavuusarviot. Tämä voisi olla perusteltua myös siksi, että uudistukset koskettavat useiden ministeriöiden sektoreita. Vaikuttavuusarviot perustuisivat systemaattiselle, läpinäkyvälle menetelmäkehikolle ja voisivat sisältää laajan joukon tarkasteltavia tulemia. Maailmalla on esimerkkejä useista itsenäisistä arviointilaitoksista kuten Britannian Office for Budget Responsibility. Suomeen tulisi rakentaa Suomelle sopiva arviointeja tekevä instituutio, joka tekisi arviointeja parhaan tiedon perusteella, eikä esimerkiksi hallituksen toiveajattelun mukaan. Näin kansalaiset voisivat luottaa, että vaikuttavuusarvioinnit perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon, mistä nykytilanteessa saattaa olla epäilyksiä.
