EU:n uusi pakkausasetus voi vaikeuttaa mikroyritysten verkkokauppaa – jo yksi paketti voi tuoda maakohtaisia velvoitteita
EU:n uusi pakkausasetus (PPWR) uhkaa sulkea pienet verkkokaupat ja yritykset pois sisämarkkinoilta.Elokuun 12. päivästä lähtien jo yksittäisen paketin lähettäminen voi tuoda yrittäjälle kohtuuttomia maakohtaisia velvollisuuksia. Pahimmillaan tuhannet suomalaiset yksin- ja mikroyrittäjät lopettavat ulkomaanmyynnin kokonaan.
EU:n uusi pakkausasetus voi lopettaa tuhansien mikroyrittäjien ulkomaanmyynnin.
Pieni verkkokauppa ja mikroyritys voi joutua rekisteröitymään, raportoimaan pakkauksensa, maksamaan tuottajavastuumaksuja ja nimeämään paikallisen edustajan erikseen jokaisessa EU-maassa, johon se myy. Komissio on ehdottanut edustajavaatimuksen lykkäämistä, mutta muut maakohtaiset velvollisuudet ovat jäämässä voimaan.
– Tämä on räikeässä ristiriidassa eurooppalaisten sisämarkkinoiden perusajatuksen kanssa. Yrittäjille on vuosia kerrottu, että EU tarjoaa yhden suuren kotimarkkinan. Nyt pienelle yritykselle sama sisämarkkina näyttäytyy kymmeninä eri rekistereinä, järjestelminä, raportointivelvollisuuksina ja erilaisina maksuina, Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Liisa Hanén sanoo.
Yhden paketin myynti voi käynnistää kokonaisen velvoiteketjun
EU:ssa ei ole yhteistä pakkausten tuottajavastuurekisteriä eikä yhteistä vähäisen myynnin alarajaa. Jo yhden tuotteen myyminen uuteen maahan voi edellyttää kyseisen maan järjestelmän selvittämistä ja pakkausvelvollisuuksien hoitamista.
Jos pieni suomalainen yritys lähettää tilauksen Saksaan, Alankomaihin ja Kreikkaan, yrittäjä voi joutua selvittämään kolmen eri maan rekisteröinnit, raportointivaatimukset ja maksut.
– Ympäristövastuu ja pakkausjätteen vähentäminen ovat erittäin tärkeitä tavoitteita, mutta velvoitteiden on oltava oikeassa suhteessa toiminnan laajuuteen ja yrityksen kokoon. Nyt yhden lähetyksen sääntelyyn ja maksuihin voi kulua enemmän aikaa ja rahaa kuin tuotteen valmistamiseen ja myymiseen. Sääntelystä muodostuu pienimuotoisen kaupan este, Hanén toteaa.
Sama velvollisuus suosii suuria yrityksiä
Suuryritykselle maakohtaiset järjestelmät ja asiantuntijapalvelut ovat osa normaalia hallintoa. Yhden hengen käsityöyritykselle, erikoiskauppiaalle tai pienelle verkkokaupalle niiden kustannukset voivat ylittää koko kohdemaasta saatavan myynnin.
Mikroyritykset muodostavat ylivoimaisen enemmistön yrityksistä Suomessa ja koko EU:ssa. Silti sääntelyä rakennetaan suuryritysten resurssien ja toimintamallien pohjalta.
– Muodollisesti sama sääntö voi olla taloudellisesti täysin eriarvoinen. Suuryritykselle lisähallinto on kustannusrivi. Yksinyrittäjälle se voi tarkoittaa, ettei ulkomaille kannata enää myydä. Käytännössä asetus vahvistaa suurten toimijoiden asemaa ja kaventaa pienten yritysten markkinoita ja samalla kuluttajien vaihtoehtoja, Hanén sanoo.
MYRY vetoaa hallitukseen sekä suomalaisiin meppeihin
Mikro- ja yksinyrittäjät ry vaatii EU:n sisäiseen etämyyntiin keskitettyä rekisteröinti- ja raportointikanavaa sekä yhtenäistä vähäisen toiminnan rajaa. Raportointivaatimusten ja maksujen on oltava suhteessa pakkausmääriin ja toiminnan laajuuteen. Pienimuotoinen rajat ylittävä myynti on vapautettava maakohtaisista rekisteröinti-, maksu- ja edustajavelvollisuuksista.
MYRY vetoaa Suomen hallitukseen sekä suomalaisiin europarlamentaarikkoihin, jotta nämä tarttuvat asiaan välittömästi ja vaativat mikroyritysten aseman korjaamista ennen kuin kohtuuton järjestelmä sulkee pienet yritykset käytännössä ulos EU:n sisämarkkinoilta. – Ympäri Eurooppaa mikroyritykset ovat havahtuneet tilanteeseen, sulkevat verkkokauppojaan, vähentävät toimitusmaita, keräävät adresseja ja vaativat EU:lta korjaavia toimia. Suomessa ei voida sulkea silmiä ongelmalta, Hanén vaatii.
