Karma on erinomainen bisnesstrategia 

Nuorena olin niin köyhä, ettei mulla ollut käytännössä koskaan rahaa syödä ulkona ja jos rahaa oli, se meni yleensä perheelle, josta maksettii laskut, ruoka ja kaikkeen pakolliseen mitä ny olikaan. 

Ja ku tarkotan ettei ollut rahaa, niin oikeesti ei vaan yksinkertaisesti ollut rahaa. 

Kuitenkin hengasin kavereiden kans tottakai tosi paljon nuoruudessa ja hyvin usein tapana oli mennä jonnekkin syömään. Hyvin usein kävi niin et söin jonkun jämät, koska ei ollut rahaa ostaa ravintolasta mitään ruokaa.

Pointti kuitenki oli, et hyvin, hyvin harvoin mitään ostin ja jos ostin niin se oli ns. “Big deal” et sai jotain ostettua. 

Käytiin aika usein yhdessä kiinalaisessa ravintolassa Kaarinas nimeltä Tsing-Tao.

No kuten sanoin, oltiin käyty tuol paikas varmaan miljoona kertaa ja jokainen kerta mä olin vaa istumas siin vieressä ku kaveri söi ja söin sen jämät sitten, jos niitäkään.

Yks kerta kuitenkin tää ravintolan omistaja näki meikäläisen jälleen istumas kaverin seurana ja kysy mult suoraan, että kuinka paljon rahaa mulla oli.

Kaivoin mun lompakkoo aika epätoivoisen näköisenä ja keräsin kaikki kolikot, mitä löysin ja tais siitä yhteensä tulla kaks euroo kun laski kaikki kolikot yhteemn (niit oli paljon). 

Omistaja sit sano et tämä selvä.

 Annos sulle maksaa kaks euroo, maksoin sen ja odotin jotain pientä settiä, mut valehtelematta mul tuotii semmonen aivan jäätävän iso annos paistettuu riisiä – siis niin iso annos, etten mä ole tähänkää päivään asti saanut niin isoa annosta mistään, jossa oon käynyt syömässä. 

Tää ystävällisyys on jäänyt ikuisesti mieleen, enkä ole unohtanut sitä tähänkään päivään asti. 

En muista kaikkia nuoruuden päiviäni. En muista kaikkia keskusteluja, kaikkia ihmisiä tai kaikkia hetkiä, harva meist varmaan muistaakaan. 

Mutta tuon hetken muistan edelleen.

Muistan sen tunteen, että joku näki tilanteeni ja päätti auttaa, vaikka hänen ei olisi todellakaan tarvinnut – etenkin kun oli oma bisnes kyseessä. 

Kaveri ei kuitenkaan saanut siitä välillisesti mitään hyötyä, paitsi hyvän mielen tuotettua mulle ja varmana itselleenkin? 

Mäki kuitenkin sen verran vanha jo, että ei tohon aikaan kun olin nuori niin ollut mitään somea, jossa ois voinu tätä hyvää tekoa mainostaa. 

Ei sillee et ois tarvinnutkaan.

Hän vain teki sen.

Ja juuri siksi se jäi ehkä mun mieleen niin vahvasti.  

Jos joku pakollinen mitä hyvä teko opetti minulle B2B -bisneksestä niin se ois tää:  

Ihmisiin voi vaikuttaa valtavasti pienilläkin teoilla ja meidän tehtävä johtajina on tietää etenkin meidän työntekijöistä, että mitkä ne pienet teot ovat, jotka vaikuttavat työtyytyväisyyteen.

Jollekki se voi olla täysi etätyösopimus, koska näin voi viettää aikaa enemmän lasten/perheensä kanssa. 

Toiselle se voi olla et haluaa tienata enemmän, tarkoittaen et haluaa ottaa paljon enemmän vastuuta ja kasvaa sen kautta. 

Kolmannelle se voi olla, että voi tehdä keväisin 80% työsopimusta ja käyttää tuon yhden extra päivän vapaata, frisbeegolfata. 

Jne jne, mitä paremmin ja tarkemmin tiedät jokaisen työntekijän / alaisen toiveen, sitä paremmin voit muovata firmaa hänen ympärilleen ja näin ollen pidentää retentiota. 

Se on fiksua bisnestä se, koska yritys kasvaa, mitä kauemmin ihmiset pysyy. 

Toki disclaimeri: jokasen yrityksen pitää asettaa kuitenkin ne omat rajat ja kommunikoida et onnistuuko nämä joustot vai ei, annan vain esimerkkejä.

Ihmisten hyvyys

Oon aika ajoin miettiny et mikä tekee musta ehkä hieman sinisilmäisen. Nimittäin mä uskon 100% aina kaikista pelkkää hyvää ja positiivista.

Varsinkin businessmaailmassa se voi kuulostaa vähän naiivilta.

Bisneksessä on hyvin tyypillisesti sellainen “dog eat dog” -maailma ja osittain se näin onkin. Kyllä meiltäkin jo isot pörssifirmat ja alan kovimmat konsulttilafkat headhunttaa (onnistuneesti) porukkaa jatkuvasti – joilla on resursseja paljon enemmä ku meillä. 

Kuitenkin, se, että on hyvä ja mukava ihminen ei tule ikinä poistumaan “muodista” jos tällein voi sanoa. 

Ja en tiiä keneltä jenkkigurulta tän kuulin, mut “doing the right thing, is a damn good business strategy” ja sitä mä noudatan. 

Oon kans nähnyt liian monta kertaa, että ihmiset myös auttavat muita, ilman et saavat mitään vastineeksi ja myöhemmin se on johtanut siihen, että saa ite jotain hyvää myös takaisin. 

Joku antaa liidin, kehottaa ottamaan yhteyttä tai ostaa lisää palveluita/tuotteita sulta. 

Uskonki et oma tämä sinisilmäisyys / naiivius on periytynyt tosta hetkestä, jonka koin ravintolassa ja usko ihmisten hyvyyteen on tullut sieltä ja tietyl taval myös tottakai geeneistä ja muusta ympäristöstä.

Ja ehkä juuri siksi olen aina halunnut ajatella, että kannattaa olla mukava ihmisille. Kannattaa kohdella ihmisiä hyvin. Kannattaa antaa vähän enemmän kuin olisi pakko.

Eikä siks, et odottais jotain vastinetta sille hyvälle teolle, vaan ihan puhtaasti vaan auttamisen halusta. 

Karman laki on oikeesti olemassa, mitä enemmän hyvää tekee sitä enemmän hyvää myös saa. 

Lloppupeleis se yks asia voi olla sulle aivan mitätön, mut auttaa toista järjettömän paljon. 

Me usein yliarvioidaan isot eleet ja aliarvioimme pienet teot. 

Mä muistan edelleen yhden ravintolan omistajan Kaarinasta, enkä oo varma et se edes muistais meikäläisen. Hänelle se saatto olla vaan yks hyvä teko monien joukosta, mut kuten oon tässä nyt avautunut, niin ittelle se oli (jos hyvin dramaattinen saan olla) se käänteentekevä hetki. 

Karma on oikeasti erinomainen “bisnesstrategia”.

Joonas Korgan

Joonas Korgan on ohjelmistokehitysyhtiö Identio Oy:n toimitusjohtaja. Hän työskentelee päivittäin yritysjohtajien ja organisaatioiden kanssa auttaen niitä rakentamaan liiketoimintaa tukevia ohjelmistoja sekä hyödyntämään tekoälyä käytännön työssä. Kirjoituksissaan Korgan tarkastelee teknologian ja tekoälyn vaikutusta yritysten kilpailukykyyn ja arkeen yrittäjän näkökulmasta.