Kirjakauppias Matti Leinonen aloitti vuonna 1957 – Paltamon vanhin liike myy yhä kirjoja

Puolangantien varressa Paltamossa on vanha puurakennus, joka ei aina ole seissyt siinä. Visit Kajaanin esittelyn mukaan se siirrettiin miesvoimin lähes puoli kilometriä kylän keskustaan joskus 1930-luvun taitteessa. Sisällä myydään yhä kirjoja.

Se on nykyään harvinaisempaa kuin miltä kuulostaa. Paltamossa on noin kolmetuhatta asukasta, ja kun kunnanhallitus vuonna 2024 perusteli tunnustusta kaupan pitäjälle, se nosti esiin juuri tämän: harvassa saman kokoisessa kunnassa on enää kirjakauppaa lainkaan. Kainuun Kirja- ja Paperikauppa on samalla Paltamon vanhin liike.

Kauppa ei siis ole jäänyt pystyyn siksi, että se olisi ollut helppoa. Kysymys siitä, mikä on pitänyt sen elossa, ei ole toimitusjohtaja Päivi Leinoselle uusi – eikä vastaus ole pelkkä kirjahylly.

”Se on varmaan tämä pitkä historia, ollaan omaleimainen kauppa vanhassa puutalossa. Talo herättää jo huomion. Meillä on paljon muutakin kuin vain kirjoja. Lelu puolta, askartelua ja konttoritarviketta, pelejä. Ei enää nykyaikana pääpainona kirjoissa ole. Se on ollut aikaisemmin puolet ja puolet, nyt on painottunut vähän muuhun tavaraan ehkä enemmän. Meillä on kyllä edelleen hyvä valikoima kirjaa hyllyssä ja kaikki mitä Suomessa julkaistaan ja on meille saatavissa, niin pystytään kyllä asiakkaalle tilata”, sanoo Päivi Leinonen.

Vuodesta 1957

Kauppa perustettiin vuonna 1927, ja Leinosten suvulle se ostettiin vuonna 1957. Kunnan tiedotteen mukaan Matti Leinonen on ollut kirjakaupan töissä vuodesta 1957. Se on lähes seitsemän vuosikymmentä saman tiskin ääressä, ja siinä ajassa alan kaikki mullistukset ovat ehtineet tapahtua: pokkarit, kirjakerhot, marketit, verkkokaupat ja äänikirjat. Kaupan virallisessa nimessä on edelleen Leinonen.

Heinäkuun kuudentena päivänä 2024 Paltamon Runon ja Kesän päivillä Leinoselle luovutettiin tunnustus, jonka kunnanhallitus valitsee kuntalaisten ehdotusten perusteella: vuoden paltamolainen Eino Leino. Kainuun Sanomat uutisoi valinnasta seuraavana päivänä. Tunnustusta on jaettu vuodesta 2011, ja sen kriteerinä on Paltamon, paltamolaisuuden ja sanataiteen nostattaminen. Perusteluissa kiiteltiin kaupan valikoimaa ja sitä, että vanha kirjakauppa on kunnalle myös matkailunähtävyys.

Kaksi vuotta myöhemmin ovet ovat yhä auki. Kauppa palvelee arkisin puoli kymmenestä viiteen ja lauantaisin puoleen kahteen.

Tiskin takaa näkyy hyvin myös se, mihin suuntaan lukeminen on mennyt. Painettu kirja ei ole kadonnut, mutta sen rooli ostoskorissa on toinen kuin ennen.

”Kirjaahan tulee nyt niin monesta eri tuutista, eli on saatavina sähköisenä ja kuunteluna. Niin kyllähän fyysisestä kirjasta on tullut enemmän lahjatuote. Varsinkin kovakantisten kirjojen kohdalla. Kesäisin ostetaan just pokkaria, pehmeäkantista, edullista kesälukemista. Kyllä moni vielä tykkää, kirja on kuitenkin ”käyttöliittymä”, joka toimii missä vaan. Kirjoja myyty ennen huomattavasti enemmän”, sanoo Päivi Leinonen.

Kirjoja, joita ei saa muualta

Valikoiman ydin on paikallinen. Hyllyissä on kainuulaisten kirjailijoiden tieto- ja kaunokirjallisuutta, kyläkirjoja ja kainuulaisten sukujen sukukirjoja – Leinosten, Kemppaisten ja Tervosten. Osaa niistä ei myydä muualla, ja verkkokauppa toimittaa niitä koko Suomeen.

Sukukirja on erikoinen tuote. Sitä ei tehdä myyntimenestykseksi eikä sitä osteta huvin vuoksi, ja painos on usein pieni. Kun se ilmestyy, jonkun on otettava se hyllyynsä, tai se ei löydä lukijaansa lainkaan. Paltamossa joku on ottanut.

Kirjojen rinnalla kaupasta saa lahjatavaraa, leluja ja pelejä sekä askartelu-, toimisto- ja taiteilijatarvikkeita. Kelloon vaihdetaan paristo ja ranneke sovitetaan paikan päällä. Ne ovat pieniä palveluita, joiden katteella ei rikastu, mutta jotka ratkaisevat sen, käykö kylällä asioidessa yksi ihminen enemmän ovesta sisään.

Aikoinaan pientä kirjakauppaa kannattelivat suuret nimet, joita ostettiin hyllymetreittäin. Sellaista yhtä veturia ei enää ole.

”Varmaan aikoinaan oli Päätalot, möi hyvin. Mutta eihän nyt enää nykypäivänä. Toki tietyillä kirjailijoilla on tietyt kirjat, jotka halutaan itselle. Tämä on enemmänkin se nykymaailman trendi”, sanoo Päivi Leinonen.

Yksin ei pärjäisi

Kauppa on ollut alusta asti mukana KIPAssa, joka on pienyrittäjien oma kirjakauppaketju ja muodoltaan osuuskunta. Myymälöitä on 18 eri puolilla Suomea. Osuuskunta tuo neuvotteluvoimaa ja valmiit kampanjat, mutta ei sanele valikoimaa: Paltamossa ketjun kampanjat ajetaan läpi ja niiden päälle rakennetaan oma, kainuulainen kokonaisuus.

”Mitä pieni kirjakauppa siis toivoo? Leinosen vastaus alkaa kuntalaisista ja päättyy lukemiseen – kaikkeen lukemiseen”

Se on pienen kaupan ainoa realistinen tie. Yksinään kolmentuhannen asukkaan kunnassa toimiva kirjakauppa ei saisi samoja ehtoja kustantajilta kuin ketju, eikä ketjun jäsenenäkään saisi omaa profiiliaan, jos valikoima tulisi kokonaan muualta. Paltamossa on tehty molemmat.

Kunnan perusteluissa kaupasta puhuttiin nähtävyytenä. Se on kohteliaisuus, mutta myös hieman harhaanjohtava: nähtävyys on jotain, jota käydään katsomassa. Tämä on liike, jonka pitää myydä tarpeeksi joka viikko pysyäkseen auki.

Mitä pieni kirjakauppa siis toivoo? Leinosen vastaus alkaa kuntalaisista ja päättyy lukemiseen – kaikkeen lukemiseen.

”Toki enemmän asukkaita, ne pitää kuitenkin kunnan pystyssä. Käyttämään kunnan palveluita, niin meidän kuin muidenkin yrittäjien. Lukekaa, loppupeleissä on ihan sama mitä luetaan, luetaanko sarjakuvia vai kirjoja tai lehtiä. Harjoittaa kaikinpuolin mielikuvitusta ja yleistä oppimista. Jos Aku ankka tuntuu hyvältä niin lue sitä. Vanhemmat kannustaisi siihen, että lapsille luetaan lapsesta asti. Sitä kautta lapsi oppii myös käyttämään kirjaa vanhempana”, sanoo Päivi Leinonen.

Kirjakauppias muistuttaa myös, ettei kirjaa ole aina pakko lähteä ostamaan: lukeminen on mahdottoman tärkeää, ja sitä kannattaa harrastaa myös hyödyntämällä maksutonta kirjastojärjestelmää.

Rakennus siirrettiin aikanaan kylän keskustaan, koska keskusta oli siellä, missä ihmiset olivat. Sen jälkeen kirjakaupat ovat siirtyneet pois pienistä kunnista yksi kerrallaan. Paltamossa vanha aitta on yhä samalla paikalla, ja ovi aukeaa arkiaamuisin puoli kymmeneltä.