Aloitti laman keskellä ilman nimeä — nyt Ruokankaan kitaroita jonotetaan vuosi
Janakkalan Harvialassa rakennetaan 60–70 sähkökitaraa vuodessa käsin, ilman ainuttakaan CNC-konetta. Valtaosa menee vientiin Saksaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Silti Juha Ruokankaan mukaan ala on lähempänä artistiutta kuin liiketoimintaa.
Harvialan kartanon vanhassa tallirakennuksessa tehdään työtä, joka on tahallaan hidasta. Ruokangas Guitars rakentaa sähkökitaransa käsin eikä käytä tietokoneohjattua koneistusta, jolla moni valmistaja nopeuttaa työtä. Yksi rakentaja tekee yhden soittimen alusta loppuun, eikä työvaiheita ulkoisteta.
Tahti on sen mukainen: 60–70 soitinta vuodessa ja tilausjonoa lähes vuosi. Hinnat alkavat 4 000 eurosta, ja tyypillinen soitin maksaa 7 000–8 000 euroa. Myös 12 000–15 000 euron soittimet ovat tavallisia. Kallein Harvialassa rakennettu kitara on maksanut 75 000 euroa.
Pieni verstas on silti kansainvälinen. Kun Hämeen Yrittäjät myönsi Ruokangas Guitarsille maakunnallisen vientipalkinnon maaliskuussa 2024, viennin osuus liikevaihdosta oli 85 prosenttia. Palkintoperusteissa yritystä kuvattiin vahvaksi esimerkiksi siitä, miten pieni yritys voi löytää asiakkaansa kansainvälisiltä markkinoilta.
Nykyään suurin osa soittimista menee maailmalle — eniten Saksaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Se ei ole tapahtunut itsestään.
”Kansainvälistyminen on mahdollistanut paljon, mutta se on vaatinut kovaa työtä: messuilla käymistä ja kitaroiden lähettämistä alan lehtiin testattavaksi”, sanoo Juha Ruokangas.
Nimettömänä lamavuosina
Ruokangas perusti verstaansa vuonna 1995, keskellä 1990-luvun lamaa. Hänellä oli soitinrakentajan koulutus Ikaalisista — Tarinoita Janakkalasta -sivuston haastattelun mukaan vinkki kouluun oli tullut työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilta, kun koulunkäynti ei 16-vuotiasta kiinnostanut.
Mitä hänellä ei ollut, oli nimi. Soitinrakennus on ala, jolla maine kulkee soittajalta soittajalle, eikä laman keskellä aloittavalla tuntemattomalla verstaalla ollut mitään näytettävää paitsi valmiit kitarat.
”Alkuvaiheen haasteena oli lähteä ilman nimeä ja mainetta soitinrakentajamarkkinoille. Nimeä rakennettiin hiljalleen, asiakas kerrallaan”, Ruokangas kertoo.
Ensimmäinen todiste taidoista tuli kahdessa vuodessa. Kun kotimaisen kitaransoiton kärkinimi valitsi tuntemattoman tekijän soittimen, se kertoi muille asiakkaille enemmän kuin mikään mainos.
”Jukka Tolonen osti kitaran vuonna 1997. Se oli ensimmäinen sulka hattuun”, Ruokangas sanoo.
Verkkosivut 1996, YouTube myöhemmin
Käsityöhön nojaava verstas ei ole ollut tekniikan suhteen jälkijunassa — päinvastoin. Omat verkkosivut olivat olemassa jo vuonna 1996, aikana jolloin se oli soitinrakentajalle poikkeuksellista. Vuonna 2003 sivuille tuli soittimen räätälöintityökalu, jollaisia isotkin valmistajat ottivat käyttöön vasta myöhemmin.
Ruokangas pitää ajoitusta yhtenä ratkaisevana tekijänä. Kun asiakkaat olivat alusta asti muualla kuin Suomessa, verkko oli halvin ja nopein tie heidän luokseen.
”Oikea ajoitus ja tuuri ovat merkinneet paljon. Alkuvaiheessa päätös lähteä rakentamaan nettisivuja aikaisin oli tärkeä. Myös YouTuben alkuaikoina tehty sisältö vaikutti tunnettuuden rakentumiseen maailmanlaajuisesti”, hän sanoo.
Verkko ei kuitenkaan yksin riittänyt. Kansainvälinen läpimurto tuli Frankfurtin soitinmessuilla vuonna 2000, kun loimukoivu herätti ostajien kiinnostuksen. Suomalainen puu oli yhtäkkiä se asia, joka erotti pienen verstaan kaikista muista.
Lämpökäsittely, joka levisi maailmalle
Verstaan pysyvin jälki alalla ei ole yksittäinen kitara vaan menetelmä.
Vuonna 1998 Ruokangas osallistui suomalaiseen, EU-rahoitteiseen puun lämpökäsittelyhankkeeseen. Lämpökäsitelty puu tuli sen jälkeen Ruokangas Guitarsin tunnusmerkiksi ja levisi sittemmin kansainväliseen kitaranrakennukseen, jossa se tunnetaan nimillä roasted ja torrefied.
Ajatus on jäljitellä sitä, mitä vuosikymmenet tekevät puulle luonnostaan. Vanhan soittimen puu on kuivunut ja vakautunut; lämpökäsittelyllä sama pyritään saavuttamaan nopeammin. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Ruokangas on korostanut, että käsittelyn on jäljiteltävä puun luonnollista ikääntymistä niin, että solurakenne säilyy työstökelpoisena.
Nykyään menetelmää käyttävät myös suuret valmistajat.
Ruotsalainen harjoittelija, joka jäi
Verstaalla työskentelee Ruokankaan lisäksi Emma Elftorp, joka mainittiin vientipalkinnon yhteydessä yrittäjänä Ruokankaan rinnalla.
Elftorp opiskeli kitaranrakennusta ruotsalaisessa Carl Malmsten Centrum för Träteknik och Design -oppilaitoksessa ja tuli Ruokangas Guitarsille harjoittelijaksi vuonna 2006. Hän jäi. Nykyään hän vastaa yhtiön mediasta ja viestinnästä.
Pysyvyys näyttää olevan verstaalla sääntö eikä poikkeus: Tarinoita Janakkalasta -sivuston mukaan sieltä ei ole kahteenkymmeneen vuoteen lähtenyt yhtään työntekijää.
Aino ja Väinö
Uusin suunta on sellainen, jota Ruokangas ei alun perin halunnut lainkaan. Verstas suunnittelee nykyään myös omat mikrofoninsa.
”Aluksi ajatus oli olla lähtemättä tälle markkinalle. Halusin keskittää aikani soitinrakentamiseen”, hän sanoo.
”Kansainvälistyminen on mahdollistanut paljon, mutta se on vaatinut kovaa työtä: messuilla käymistä ja kitaroiden lähettämistä alan lehtiin testattavaksi”
Ratkaisu kääntyi, ja syy on työn luonteessa. Kun jokainen kitara on käsityötä, joka sitoo rakentajan viikoiksi, mikrofonit ovat tuote, jota voi tehdä toisin.
”Mikrofonien rakentaminen on työmetodeiltaan modernimpaa kuin soitinrakennus ja helpommin toisinnettavissa”, Ruokangas sanoo.
Helmikuussa 2025 julkaistu humbucker-pari sai nimet suomalaisen perinteen mukaan: kaulamikrofoni on Aino, tallamikrofoni Väinö. Pari palkittiin brittiläisen Guitarist-lehden vuoden 2025 Gear of the Year -tunnustuksella.
Tekninen idea on ratkaista vanha ongelma. Valamattomat eli unpotted mikrofonit soivat elävästi mutta alkavat helposti kiertää kovilla äänenvoimakkuuksilla. Ruokangas kehitti menetelmän, jossa kelan osia vakautetaan valikoiden — näin elävä luonne säilyy ilman kiertämistä.
Toiminta on jatkunut vasta muutaman vuoden, mutta merkitys on ollut iso.
”Se on ollut viime vuosina yritykselle tärkeä. Gear of the Year -palkinto toi paljon näkyvyyttä”, hän sanoo.
Kolmekymmentä vuotta
Ruokangas Guitarsin 30-vuotisjuhlia vietettiin Harvialassa elokuussa 2025. Janakkalan Sanomien mukaan lavalle nousi sekä kotimaisia että kansainvälisiä muusikoita.
Soittimia käyttävät Suomessa muun muassa Eppu Normaalin, Stratovariuksen ja Nightwishin muusikot. Ulkomaisiin soittajiin lukeutuvat Jay Jay French (Twisted Sister), Mick Box (Uriah Heep) ja Tommy Emmanuel.
Tunnustuksia on kertynyt muitakin. Ruokangas suoritti mestarikitaranrakentajan tutkinnon vuonna 2009 ja sai Taito-Finlandia-palkinnon vuonna 2012. Hän on perustanut Suomen kitaranrakentajien killan ja ollut mukana perustamassa eurooppalaista soitinrakentajien yhdistystä European Guitar Buildersia. Häme on samalla muodostunut soitinalan keskittymäksi, jossa tekijät tekevät yhteistyötä keskenään. Turengista alkunsa saanut vuosittainen Tonefest-tapahtuma on sittemmin siirtynyt pääkaupunkiseudulle.
Kutsumus, ei bisnes
Kysymys, joka käsityöalalla väijyy taustalla, koskee tulevaisuutta: onko käsin tekemisellä sijaa, kun koneet halpenevat ja nopeutuvat. Ruokangas on toiveikas.
”Marginaalista huippuosaamista arvostetaan yhä. Ne työt, jotka vaativat käsityötaitoja, ovat vielä tässä vaiheessa turvattuja. Näkymät ovat positiiviset”, hän sanoo.
Kolmenkymmenen vuoden matkaa laman keskeltä maailman lavoille ei ole hänen mukaansa selitettävissä liiketoimintaopeilla. Periksiantamattomuus on ollut koko matkan avaintekijä.
”Soitinrakentaminen on sydämen asia, ja se on kantanut”, Ruokangas sanoo.
Se ei tarkoita, että ala olisi taloudellisesti erityisen antoisa. Vientipalkinnon yhteydessä yhtiön liikevaihdoksi ilmoitettiin noin 300 000 euroa. Ruokangas on kuvannut asetelman Maaseudun Tulevaisuudelle mutkattomasti: työ vie niin paljon aikaa, ettei rikastumaan pääse.
Neuvo aloittelijalle on sen mukainen.
”Homma vaatii sisua ja pitkäjänteisyyttä, ja erityisesti intohimoa ja halua rakentaa soittimia. Se vaatii kutsumuksen. Tämä ei ole ala nopeaa menestystä haluaville — se on lähempänä artistiutta kuin liiketoimintaa”, sanoo Juha Ruokangas.
