Yhdeksän kymmenestä 18–80-vuotiaasta suomalaisesta harrastaa liikuntaa tai urheilua viikoittain. Tämä käy ilmi Huippu-urheilun instituutti KIHUn tuoreesta raportista ”Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2024–2025”. Raportti tarjoaa ajantasaisen ja väestöpohjaisen kokonaiskuvan suomalaisten liikuntakulttuurista. Tutkimus perustuu Verianin paneeliaineistoon (n=4776), ja se edustaa koko aikuisväestöä sukupuolen, iän ja asuinalueen mukaan painotettuna.
Omatoiminen liikunta arjen perustana
Omatoiminen liikunta on vahvasti osa suomalaisten arkea. Yleisimpiä lajeja ovat kävelylenkkeily, pyöräily ja kuntosaliharjoittelu. Lähes kaksi kolmasosaa liikkuu yksin ja noin kolmannes omatoimisesti ryhmässä. Harrastamisen määrä ja monipuolisuus vaihtelevat kuitenkin väestöryhmittäin: koulutus, tulotaso ja toimintarajoitteisuus ovat yhteydessä osallistumiseen. Myös harkittujen uusien harrastusten joukossa korostuvat matalan kynnyksen liikuntamuodot, joita ei määritä selkeä lajisidonnaisuus.
Ulkopuolisen tahon järjestämänä harrastaminen jakautuu lähes tasan liikunta- ja urheiluseurojen sekä yksityisten yritysten välillä (kumpikin noin 13 prosenttia harrastajista). Seuroissa harrastavien osuus on pysynyt lähes muuttumattomana yli 15 vuoden ajan.
Raportti tarkastelee myös liikuntamenoja. Valtaosa (81 %) kokee omat liikuntamenonsa edullisiksi tai kohtuullisiksi, ja alle kymmenesosa pitää niitä kalliina. Aikuisväestön yleisimmät liikuntamuodot ovat pääosin edullisia harrastaa, mikä haastaa yleistä mielikuvaa harrastamisen kalleudesta. Liikuntamenot jakautuvat kuitenkin selvästi väestöryhmien mukaan: korkea koulutus, suuret tulot, kaupunkialueilla asuminen ja vaativammat ammattiasemat liittyvät korkeampiin liikuntamenoihin, kun taas pienituloiset, työttömät ja toimintarajoitteiset käyttävät liikuntaan huomattavasti vähemmän rahaa.
– Talous ei yksin ratkaise, liikkuuko ihminen vai ei, mutta se kyllä rajaa harrastamisen mahdollisuuksia. Hyvätuloiset voivat hyödyntää maksullisia liikuntapalveluja ja harrastaa korkeiden kustannusten lajeja seuroissa selvästi useammin, toteaa KIHUn erikoistutkija Jarmo Mäkinen.
Vapaaehtoistyö sekä harrastusmatkojen ilmastovaikutukset
Liikunta- ja urheiluseurojen vapaaehtoistoiminta muodostaa edelleen keskeisen osan suomalaista liikuntakulttuuria. Yli kolmannes aikuisväestöstä osallistuu liikunnan ja urheilun kansalaistoimintaan eri tavoin. Vaikka vapaaehtoistyöhön osallistuvien osuus on hieman laskenut, työmäärä osallistujaa kohden on kasvanut ja tehtävien kirjo monipuolistunut. Kevyempi osallistuminen, erityisesti paikan päällä kannustaminen tapahtumissa, on vähentynyt etenkin vanhemmissa ikäryhmissä, mikä voi viitata siihen, että osa koronapandemian aikaisista käyttäytymismalleista on jäänyt pysyvämmiksi.
Uutena näkökulmana raportissa arvioidaan harrastusmatkojen hiilijalanjälkeä myös lajikohtaisesti. Tulokset osoittavat, että liikunnan ympäristövaikutukset syntyvät pitkälti siitä, miten harrastuksiin kuljetaan: valtaosa matkasuoritteesta tehdään autolla, ja päästöt muodostuvat lähes kokonaan autoilusta. Suurin osa automatkoista on kuitenkin lyhyitä – yli kolme neljästä enintään 10 kilometrin mittaisia – mikä tarkoittaa, että merkittävä osa matkoista olisi mahdollista tehdä kävellen tai pyörällä.
– Liikunnan ilmastovaikutukset eivät synny vain olosuhteista, vaan myös arjen liikkumisvalinnoista. Tämä kytkee liikuntapolitiikan entistä tiiviimmin yhdyskuntasuunnitteluun ja kestävien kulkutapojen edistämiseen, Mäkinen toteaa.
Julkaisu
Mäkinen J., Mononen K., Blomqvist M., Hannula J. & Kareinen E. 2025. Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2024–2025. KIHUn julkaisusarja nro 90. ISBN 978-952-7290-35-4 (verkkojulkaisu), ISSN 2489-8317 (verkkojulkaisu). Linkki: https://kihu.fi/kihu-julkaisu/?julkaisu_id=5553
