Tekoäly koetaan jo merkittäväksi hyödyksi suomalaisessa ohjelmistokehityksessä, mutta sen systemaattinen käyttö on yhä harvinaista. Suomalaisen ohjelmistoyritys Luoto Companyn tekemä suomalaisen ohjelmistokehityksen arkea kartoittanut kysely osoittaa, että tekoäly on jo kiinteä osa monen koodaajan päivittäistä työtä. Vaikka tekoälyn hyödyt koetaan suuriksi, yhteisesti sovitut toimintamallit ja systemaattinen käyttö ovat vielä poikkeus.
Kyselyssä tarkasteltiin tekoälyn käyttöä ohjelmistokehityksen ytimessä: suunnittelussa, koodintuotannossa, katselmoinnissa, testauksessa, dokumentoinnissa ja DevOps-työssä sekä koettua vaikutusta ja käytön esteitä. Kyselyyn vastasi 69 ohjelmistokehityksen parissa työskentelevää henkilöä.
”Tekoäly on jo monelle jo konkreettinen työväline, ei kokeilu. Lähes puolet vastaajista kertoi, että tekoälyä käytetään vähintään säännöllisesti. Eniten sitä hyödynnetään suoraan koodin tuottamisessa”, toteaa Luoto Companyn toimitusjohtaja Tuomas Nousiainen.
Vahvinta käyttö on suoraan koodin ympärillä: koodintuotannossa ja koodikatselmoinnissa. Yksittäisistä käyttötavoista selkein ykkönen oli pienten koodipätkien ja funktioiden tuottaminen, yli puolet (51,6 %) käyttää tekoälyä tässä jo systemaattisesti tai oletusarvoisesti.
Vahva hyöty, mutta systemaattisuus laahaa
Kyselyyn vastanneista 78,5 prosenttia kokee, että tekoälystä on selkeää, merkittävää tai jopa kriittistä hyötyä. Vain 4 prosenttia kokee, että tekoäly ei ole osoittautunut hyödylliseksi. Mitä vahvemmin tekoäly on mukana kehitystyössä, sitä useammin koetaan merkittävää tai kriittistä hyötyä. Käytännössä: kun käyttö syvenee, hyöty kasvaa.
”Ristiriitaista kyllä, silti tekoälyn hyödyntäminen ohjelmistokehityksessä systemaattisesti on harvinaista. Vain joka kymmenennessä (9,5 %) ympäristössä on läpi koko organisaation yhteisesti sovitut ohjeet, käytännöt ja jaetut toimintatavat, joiden avulla tekoäly ei jää kokeiluksi vaan tulee laajasti käytäntöön”, Nousiainen toteaa.
Samalla kun yli puolet käyttää tekoälyä systemaattisesti pienten koodipätkien tuottamiseen, vain alle kymmenesosa toimii yhteisesti sovitun mallin pohjalta.
”Tämä viittaa siihen, että tekoälyä käytetään paljon yksilötasolla, mutta harvemmin tiimitason oletuksena”, Nousiainen toteaa.
Suurimmat esteet: osaaminen, tietoturva ja sopimukset
Vaikka ohjelmistokehityksessä tunnistetaan tekoälyn hyödyt, sen käyttöönottoa hidastavat selkeät rakenteelliset tekijät.
Yleisimmät esteet ovat osaamisen tai yhteisen toimintamallin puute (26 %), tietoturva-, compliance- tai datarajoitteet (25 %) sekä asiakasrajoitteet tai sopimukselliset ehdot (17 %).
”Kärjistäen voidaan sanoa, ettei tekoälyn hyödyntäminen ole kiinni siitä, että teknologiassa olisi korjattavaa. Pikemminkin kyse on siitä, että toimintaympäristö, eli ihmiset ja rakenteet, saadaan tukemaan sen hyödyntämistä. Ja jos näin on ohjelmistokehityksen parissa työskentelevilläkin, niin sama haaste on todennäköisesti yritystasolla laajamittaisemminkin”, Nousiainen toteaa.
Hyöty on jo todistettu – seuraava askel on kypsyys
Kyselyn tulokset piirtävät kuvan tilanteesta, joka on tyypillinen uuden teknologian omaksumiskäyrällä: työtehtäväkohtainen hyöty (koodi, katselmointi, sparraus) on helppo saavuttaa, mutta prosessi- ja ympäristökohtaiset reunaehdot (sopimukset, työkalut, tietoturva, data) vaikeuttavat tekoälyn muuttamista oletusarvoksi.
”Tuottaville ohjelmistokehittäjille on nykyisin aivan yhtä tärkeää ymmärtää liiketoimintavaatimukset syvällisesti kuin ennen työkalujen tuloakin. Yhteisesti sovittujen toimintamallien rakentaminen ja tekoälyn systemaattinen käyttö onkin tulevaisuudessa laajempi kehityksen kohde kuin pelkkä koodin tuottaminen”, Nousiainen painottaa.
Saman organisaation sisällä tekoälyn käyttö voi vaihdella merkittävästi roolin, tehtävän ja sallittujen työkalujen mukaan. Suurin kehityspotentiaali ei näytä liittyvän yksittäisten käyttäjien osaamiseen, vaan yhteisiin toimintamalleihin, selkeisiin pelisääntöihin ja ympäristökohtaisiin ratkaisuihin.
”Kun yksilötason tehokkuus käännetään tiimitason systematiikaksi, vaikutus ei todennäköisesti kasva lineaarisesti, vaan tuottavuus kasvaa entistäkin nopeammin”, Nousiainen kiteyttää.
