Pienenevien ikäluokkien koulutukseen panostaminen ei ole poliittinen kysymys. Se on talouskasvun elinehto. Jotkut eivät tätä usko. Sen sijaan he pelkäävät esimerkiksi ”ylikoulutusta”. Se on paitsi tyhmää, myös erittäin tyhmää.
Niin suomalaisten hyvinvointi kuin eläkejärjestelmän rahoitus lepäävät ennen kaikkea palkkasumman varassa: mitä enemmän Suomessa tehdään työtä ja mitä tuottavampaa se on, sitä vakaammin meillä menee. Mutta jos lapsia syntyy vähemmän ja työntekijöitä on tulevaisuudessa entistä niukemmin, mistä kasvu ja eläkkeidenkin rahoituspohja syntyvät?
Professori Mikko Myrskylän mukaan vastaus löytyy sieltä, mistä usein puhutaan vain sivulauseessa – koulutusasteesta. Hän on tutkinut ETK:n ja kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa, miten syntyvyyden laskun vaikutuksia voitaisiin kompensoida ilman mittavia lisäpanostuksia. Tulokset olivat hänen mukaansa jopa yllättäviä.
— Pienemmät ikäluokat voidaan kouluttaa aiempaa korkeammalle tasolle samalla rahalla, ja tämä tuottaa niin paljon lisää osaamista ja tuottavuutta, että se voi jopa ylikompensoida syntyvyyden laskun vaikutuksia talouteen, Myrskylä sanoo.
Ajatus on talouspoliittisesti selkeä: koska koulutuksen yksikkökustannus ei kasva ikäluokan pienentyessä, samoilla koulutusinvestoinneilla yksilöön kohdistuva panostus kasvaa – ja se näkyy jatkossa korkeampina tuloina, parempana työllisyytenä ja vahvempana palkkasummana.
Myrskylän mukaan Suomi ei ole lähelläkään koulutuksen kyllästymispistettä. Päinvastoin – koulutustason nousu on pysähtynyt jo parikymmentä vuotta sitten samaan aikaan, kun monet verrokkimaat ovat yltäneet meitä korkeammalle. Syntyvyyden lasku on hänen mukaansa paradoksaalisella tavalla myös mahdollisuus: mahdollisuus kuroa kiinni menetetty etumatka.
Koulutuspaikkojen niukkuus vie nuorilta mahdollisuuksia
Tulevaisuuden talouskasvu ei kuitenkaan synny automaattisesti pelkästä mahdollisuudesta. Tukholman yliopiston apulaisprofessori Joonas Tuhkuri muistuttaa, että Suomi on itse rakentanut yhden suurimmista esteistä koulutustason nousulle – liian tiukan pullonkaulan korkeakoulujen ovella.
— Suomessa on OECD-maiden korkein osuus nuorista, jotka haluaisivat jatkaa opintoja mutta eivät pääse, koska paikkoja ei ole. Olemme tehneet koulujärjestelmästä portin, josta kulkee vain pieni joukko läpi, Tuhkuri sanoo.
Hänen mukaansa koulutuspaikkojen lisääminen ei ole poliittinen valinta, vaan kansantalouden elinehto. Tuhkurin tutkimusaloilla on vahva yksimielisyys siitä, että talous kasvaa erityisesti silloin, kun työmarkkinoille tulee korkeasti koulutettuja osaajia, jotka voivat perustaa yrityksiä, synnyttää innovaatioita ja kasvattaa kotimaisen tuotannon arvoa.
Suomi ei siis tarvitse vain enemmän tutkintoja, vaan enemmän osaamista aloille, jotka luovat uutta taloudellista aktiviteettia.
Tuhkuri painottaa myös koulutuksen laaja-alaisuutta. Työelämä muuttuu nopeammin kuin yksittäiset tutkinto-ohjelmat. Koulutuksen tulisi tuottaa osaajia, jotka pystyvät vaihtamaan suuntaa ja tuottamaan arvoa erilaisissa ympäristöissä.
Koulutustaso on myös eläkejärjestelmän kestävyyskysymys
Vielä laajemmin asiaa voidaan katsoa inhimillisen pääoman käsitteen kautta. Vakiintunut uusi kasvuteoria näkee inhimillisen pääoman kollektiiviseksi kansalliseksi resurssiksi, johon talouden pitkän aikavälin kasvu nojaa. Tähän ajatteluun perustuvat lähes kaikkien EU- ja OECD-maiden kasvuvisiot.
Inhimillisen pääoman yksi tekijä, koulutustaso, on keskeinen osa myös eläkejärjestelmän tulevaisuutta. Palkkasumman kehitys ratkaisee rahoituksen. Jos työvoima supistuu, mutta sen tuottavuus ja palkkataso nousevat, eläkemaksujen kertyminen voi silti pysyä vakaana.
Telan päämatemaatikko Hanna Mäkinen tiivistää:
— Eläkejärjestelmä ei kaadu siihen, että ikäluokat pienenevät – vaan siihen, jos työikäisten tulot eivät yhteenlasketusti kasva. Siksi koulutustason nosto on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta Suomen tärkein pitkän aikavälin ratkaisu.
Mäkinen korostaa, että talous- ja väestöpolitiikassa katse on siirrettävä seuraavaan kahteen vuosikymmeneen. Eläkejärjestelmän logiikka ei muutu nopeasti, mutta sen rahoituspohja rakentuu jokaisena vuonna maksettavista palkoista. Jos koulutustaso jää paikalleen samalla kun muu maailma menee ohi, Suomi köyhtyy suhteellisesti – ja maksaa siitä kovaa hintaa.
Palkkasumman kasvu on vasta alkua
Koulutusasteen nostaminen ei ole nopea lääke, mutta sen vaikutukset ovat voimakkaampia kuin lähes mikään muu talouspoliittinen toimi. Koulutettu työvoima synnyttää uusia yrityksiä, nostaa tuottavuutta ja tekee Suomesta houkuttelevamman investointikohteen. Suomi ei voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapsia syntyy seuraavan 10 vuoden aikana. Mutta Suomi voi vaikuttaa siihen, kuinka hyvin nämä lapset ja nykyiset nuoret koulutetaan. Vähemmän ihmisiä ei tarkoita vähemmän mahdollisuuksia, jos heidän osaamisensa on maailman huippua. Koulutusasteen nosto ei ole vain koulutuspolitiikkaa.
