Maksoin tekoälylle 240 euroa kuussa ja sain takaisin kaksi tuntia — ja yhden ongelman
Olen rakentanut digitaalisia tuotteita viisitoista vuotta ja nähnyt monta aaltoa. Tämä on eri kokoinen aalto — mutta ei siitä syystä, jonka kuulet myyntipuheissa.
Viime kuussa laskin, paljonko maksan tekoälytyökaluista.
Summa oli 240 euroa kuukaudessa. Kolme eri palvelua, muutama rajapintamaksu päälle. Ei mikään mahdoton summa yhdelle ihmiselle, joka rakentaa ohjelmistoa työkseen.
Sitten laskin, mitä sain vastineeksi. Ja se on tämän kolumnin — ja koko sarjan — hankalin kohta, joten sanon sen heti suoraan.
Sain kaksi tuntia päivässä. En kymmentä. En kolmea työntekijää taskussani. Kaksi tuntia, joskus vähemmän.
Ja silti maksan mielelläni.
Nimeni on John Tammi. Olen tehnyt digitaalisia tuotteita viisitoista vuotta — ura alkoi Microsoftilta, jatkui omina yrityksinä ja tuotteina, ja nyt rakennan tekoälyä perustamassani yrityksessä teknisenä johtajana. Kirjoitan tähän lehteen joka kuukausi tekoälystä. En ennustajana enkä hypemiehenä, vaan rakentajana, joka näkee mitä AI oikeasti tekee koodissa, arkkitehtuurissa ja kuukausilaskussa.
Ja se mitä se tekee, on harvoin sitä mitä myyntikalvot lupaavat.
Aloitan tästä laskusta, koska se on rehellisempi lähtökohta kuin mikään visio. Yrittäjä ei elä visioista. Hän elää siitä, mitä jää viivan alle.
Kerron ensin, mitä tekoälystä oikeasti saa.
Saat pois töitä, joita kukaan ei halunnut tehdä. Sähköpostivedokset, kokousmuistiot, koodin tylsä alkurunko, kymmenennen kerran samaan muotoon puettu tarjous. Nämä katoavat kädestä. Se on totta, ja se on hyvä.
Saat myös nopeamman ensimmäisen version melkein mistä tahansa. Ennen tyhjä sivu oli kallis. Nyt tyhjää sivua ei juuri ole — kone antaa aina jotain, josta lähteä liikkeelle. Se on psykologisesti isompi asia kuin miltä kuulostaa. Aloittamisen kitka katosi.
Ja saat halvan asiantuntijan aiheista, joista et tiedä mitään. Verolaki, jota et osaa. Vieras kieli. Sopimuspykälä, jonka logiikan haluat ymmärtää ennen kuin soitat oikealle juristille. Kone ei korvaa asiantuntijaa, mutta se korvaa sen hetken, jolloin et tiennyt edes mitä kysyä.
Nämä ovat oikeita hyötyjä. En vähättele niitä.
Mutta nyt tulee se kohta, jossa myyntipuhe ja todellisuus eroavat toisistaan.
Myyntipuhe lupaa, että saat kymmenkertaisen tuottavuuden. Että yksi ihminen tekee kymmenen ihmisen työn. Että firma pyörii yöllä itsestään.
Se ei pidä paikkaansa. En ole nähnyt sitä kertaakaan viidessätoista vuodessa, enkä viimeisenkään vuoden aikana, jolloin työkalut ovat olleet parempia kuin koskaan.
Syy on yksinkertainen, ja se on syytä ymmärtää.
Tekoäly on nopea tuottamaan. Se ei ole hyvä ottamaan vastuuta.
Se tarkoittaa, että kaikki työ, jonka kone tekee, tulee takaisin sinun pöydällesi tarkastettavaksi. Ja mitä nopeammin se tuottaa, sitä enemmän sinulla on tarkastettavaa.
Tämä on se hiljainen vaihtokauppa, josta kukaan ei puhu. Sait pois kirjoittamisen. Sait tilalle lukemisen ja arvioinnin. Ja arviointi on usein raskaampaa kuin tekeminen — koska arvioidaksesi hyvin, sinun täytyy edelleen osata tehdä hyvin.
Otan esimerkin kentältä.
Eräs tuntemani yhden hengen kirjanpitotoimisto — kutsutaan yrittäjää Marjaksi — otti tekoälyn käyttöön alkuvuodesta. Hän automatisoi asiakasviestinnän vedokset, tositteiden esikäsittelyn ja kuukausiraporttien tekstiosuudet. Työkaluista meni ehkä satakunta euroa kuussa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat huumaavia. Marja kertoi säästävänsä tunteja. Hän ehti hengittää.
Sitten tuli ensimmäinen virhe. Kone oli tuottanut asiakasraporttiin luvun, joka näytti täysin uskottavalta mutta oli väärä — se oli poiminut edellisen kauden arvon ja pukenut sen sujuvaan suomeen. Sujuva suomi on vaarallista, koska väärä asia näyttää oikealta.
Marja huomasi sen vain siksi, että hän on kolmenkymmenen vuoden kirjanpitäjä ja luku ei tuntunut oikealta vatsassa asti.
Sait pois kirjoittamisen. Sait tilalle lukemisen ja arvioinnin — ja arviointi on raskaampaa, koska arvioidaksesi hyvin sinun täytyy edelleen osata tehdä hyvin.
Nyt hän lukee jokaisen koneen tuottaman raportin läpi kahdesti. Hän säästää edelleen aikaa — mutta ei niin paljon kuin ensimmäisinä viikkoina luuli. Ja hän sanoi minulle jotain, joka jäi mieleen: "Minä en enää kirjoita. Minä tarkastan. En tiedä pidänkö siitä."
Tuossa lauseessa on koko tekoälytyön muutos.
Työ ei kadonnut. Työn luonne vaihtui. Tekemisestä tuli valvomista.
Ja tässä on se osa, joka minua rakentajana kiinnostaa eniten: valvominen on arvokkaampaa työtä kuin tekeminen. Marja ei ole enää konekirjoittaja. Hän on se, joka kantaa vastuun siitä, että luku on oikein. Se vastuu on juuri se, mitä kone ei osta pois — ja juuri siksi se on hänen turvansa.
Mutta se edellyttää, että hän osaa yhä nähdä väärän luvun. Sinä päivänä kun hän ei enää näe, kone on vienyt osaamisen mukanaan, ja jäljelle jää vain nappia painava ihminen, joka luottaa mihin tahansa mitä ruudulle tulee.
Tämä on se raja, jolla yrittäjä nyt tasapainoilee.
Otetaan luvut esiin, koska yrittäjä ajattelee luvuissa.
Laskuesimerkki — täysin kuviteltu, mutta rakennettu realistisista suuruusluokista. Sanotaan, että Marjan kaltainen yhden hengen toimisto laskuttaa 80 euroa tunnilta ja tekee 1 500 laskutettavaa tuntia vuodessa. Se on 120 000 euroa liikevaihtoa.
Tekoäly vapauttaa hänen arjestaan sanotaan kaksi tuntia päivässä — realistinen luku, ei se hypen kymmenkertaistus. Kahdessasadassa työpäivässä se on 400 tuntia vuodessa.
Nyt tulee koko kysymys. Mitä hän tekee niillä 400 tunnilla?
Vaihtoehto yksi: hän myy ne samaan hintaan lisää. 400 tuntia kertaa 80 euroa on 32 000 euroa lisää liikevaihtoa. Työkalu maksoi 1 200 euroa vuodessa. Nettohyöty päälle 30 000 euroa.
Kuulostaa hyvältä. Mutta se on ansa, ja kerron miksi.
Jos hän täyttää vapautuneen ajan samalla vanhalla työllä, hän on vain nopeampi konekirjoittaja. Ja koska sama työkalu on saatavilla jokaiselle kilpailijalle satasella kuussa, tuo etu häviää. Kun kaikki tekevät saman työn kaksi tuntia nopeammin, hinta laskee — ja se 30 000 euroa valuu vähitellen asiakkaalle alempina hintoina. Vuoden päästä se on poissa.
Vaihtoehto kaksi: hän käyttää ne 400 tuntia johonkin, jota kone ei tee. Neuvontaan. Siihen puheluun, jossa hän sanoo asiakkaalle "älä tee tuota investointia nyt, verotuksellisesti kannattaa odottaa". Sellaiseen, jonka arvo ei ole tunnissa vaan arvostelukyvyssä.
Sitä ei myydä tuntihinnalla. Sitä myydään siitä, että joku luottaa Marjaan.
Ja se on ainoa vaihtoehto, jossa vapautunut aika muuttuu pysyväksi eduksi eikä hetkelliseksi tehokkuuspiikiksi, joka valuu ohi.
Tämä on koko juttu tiivistettynä yhteen virkkeeseen: tekoäly antaa sinulle aikaa, mutta se ei kerro mihin se aika kannattaa käyttää.
Sen päätöksen joudut tekemään itse. Ja se päätös ratkaisee, hyödytkö sinä vai valuuko hyöty jonnekin muualle.
Siitä muusta paikasta minun täytyy sanoa yksi asia, ennen kuin lopetan tämän ensimmäisen kirjeen.
Se 240 euroa, jonka minä maksan kuukaudessa, ei mene minulle. Se menee mallin omistajalle. Ja mitä syvemmälle rakennan toimintani noiden työkalujen varaan, sitä hankalampi minun on joskus lopettaa niiden maksamista. Hinta on tänään edullinen, koska markkinaa vasta vallataan. Se ei pysy edullisena ikuisesti — sen tietää jokainen, joka on nähnyt yhdenkin teknologia-aallon loppuun asti.
En sano tätä pelotellakseni. Sanon sen siksi, että yrittäjän kannattaa tietää, kenen putken päässä hän on. Riippuvuus on hinta, joka ei näy kuukausilaskussa mutta joka kertyy hiljaa.
Tästä minä aion kirjoittaa. En siitä, mikä on "mullistavaa", vaan siitä mikä oikeasti toimii, mitä se maksaa ja kenelle raha lopulta valuu. Kerron myös omat mokani — niitä on riittänyt, ja luvassa on lisää.
Se kysymys, jota aion seurata kuukaudesta toiseen, on tämä: antaako tekoäly vallan takaisin tekijälle — pienelle firmalle, yksinyrittäjälle, sinulle — vai keskittääkö se sen entisestään niille, jotka omistavat koneet?
En tiedä vielä vastausta. Mutta tiedän, että se ei ratkea itsestään. Se ratkeaa niistä päätöksistä, joita jokainen meistä tekee sen vapautuneen kahden tunnin kanssa.
Maksan siis edelleen ne 240 euroa. Mutta luen jokaisen koneen tuottaman rivin läpi — ja niin kannattaa sinunkin. Se lukeminen on nyt sinun ammattitaitosi, ei sen katoamista.
Ensi kuussa mennään syvemmälle siihen, mitä tapahtuu, kun koko toimiala rakentuu muutaman yrityksen omistaman putken varaan. Siihen asti: laske oma laskusi. Se on rehellisin lähtökohta, jonka tiedän.
