Turkulainen Ville Mäkilä rakentaa palvelua, jonka idea on yksinkertainen. Yritys tai yksityinen ihminen voi antaa lahjoituksen lahjaksi, ja lahjan saaja saa itse valita, mille järjestölle tuki ohjataan.
Mäkilän perustama Auttamisesta Arkea tuo lahjoittamisen yritysten ja ihmisten arkeen. Mukana on jo laaja joukko suomalaisia järjestöjä, ja tavoite on tehdä lahjoittamisesta jatkuvaa, ei vain joulun hyvän mielen elettä, yksittäistä keräystä tai yrityksen vastuullisuuslausetta.
Mäkilälle ajatus ei syntynyt startup-puheista, joissa haetaan seuraavaa kasvuyritystä ja markkinarakoa. Taustalla on oman perheen kokemus siitä, mitä tapahtuu, kun ihmisen elämä alkaa hajota pala kerrallaan.
Mäkilän sisko alkoi käyttää huumeita 13-vuotiaana. Vuosien aikana hän näki läheltä, miten päihteet veivät vähitellen kodin, työn, terveyden ja tavallisen arjen. Lopulta jäljellä oli kuva, jota hän ei ole saanut pois mielestään.
Siskon koko elämä mahtui lopulta kahteen muovikassiin.
“Hän ei ollut vain päihdeongelmainen. Hän oli minun siskoni. Hän sai kaksi ihanaa lasta. Hänessä oli hyvää ja ihmisyyttä, vaikka sairaus vei elämästä lähes kaiken”, Mäkilä sanoo.
Mäkilän tapa puhua auttamisesta on siksi erilainen kuin monessa kampanjassa. Hän ei puhu aiheesta ulkopuolisena tarkkailijana. Hän on nähnyt, miten ihminen voi pudota niin kauas tavallisesta elämästä, että takaisin nouseminen muuttuu lähes mahdottomaksi.
Hyvä tahto ei riitä
Mäkilä ei väitä, että Suomessa ei autettaisi. Hänen mukaansa ongelma on enemmän siinä, miten auttaminen rakentuu. Liian usein se on hetkellistä. Lahjoitetaan jouluna, osallistutaan kampanjaan, jaetaan näkyvä hyväntekeväisyystempaus ja jatketaan sen jälkeen kuten ennen.
Hän haluaa viedä auttamista toiseen suuntaan. Sellaiseen, jossa auttaminen ei nojaa vain tunteeseen, vaan myös rakenteeseen.
“Hyvän tekemisestä on tullut liian usein hetki, jolla ostetaan parempi omatunto. Minun mielestäni auttamisen pitäisi olla normaali tapa elää ja kohdata muita ihmisiä arjessa”, Mäkilä sanoo.
Auttamisesta Arkea on rakennettu tämän ajatuksen ympärille. Lahjoituksen ei tarvitse olla suuri, eikä sen tarvitse olla erillinen projekti. Se voi olla osa yrityksen tapaa muistaa asiakasta, kiittää työntekijää tai tehdä yhteistyötä.
Mäkilä näkee, että Suomessa auttamisen tarve kasvaa samaan aikaan, kun järjestöjen rahoitus kiristyy ja ihmisten arki sirpaloituu. Yksinäisyys, päihdeongelmat, mielenterveyden haasteet ja taloudellinen ahdinko eivät näy kaikille, mutta ne näkyvät järjestöissä joka päivä.
Siksi hänen mielestään auttamista ei voi jättää satunnaisten hyvän tahdon hetkien varaan.
“Meistä tulee koko ajan yksilökeskeisempiä, kiireisempiä ja etäisempiä toisistamme. Samaan aikaan järjestöjen rahoitus on vaikeassa tilanteessa. Jos haluamme, että apua on tarjolla myös jatkossa, auttamisesta pitää tehdä osa normaalia arkea.”
Raha ei ratkaissut tyhjyyttä
Mäkilän oma polku ei ole kulkenut suoraan auttamisen pariin. Hän on rakentanut yritystä, tavoitellut kasvua ja tehnyt yrityskaupan, joka ulospäin näytti onnistumiselta.
Yritys kasvoi kymmenien työntekijöiden organisaatioksi. Myynti oli monelle yrittäjälle tavoiteltu päätepiste. Mäkilälle siitä tuli lopulta myös pysäyttävä hetki.
Hän oli pitkään ajatellut, että menestys muuttaa jotain olennaista. Että kun rahaa on tarpeeksi, olo rauhoittuu. Että jos pärjää riittävän hyvin, saavuttaa myös sisäisen hyväksynnän.
Näin ei käynyt.
Yrityskaupan jälkeen samaan aikaan elämässä tapahtui myös vaikeita asioita. Mäkilä kertoo, että vaihe johti eroon ja syvään tyhjyyden kokemukseen. Ulospäin kaikki näytti siltä, että asiat olivat onnistuneet. Sisällä tunne oli toinen.
“Jälkikäteen olen ymmärtänyt, ettei kyse ollut koskaan pelkästä rahasta. Siinä oli kunnianhimoa, näyttämisen halua ja hyväksynnän hakemista. Olin rakentanut itselleni ajatuksen, että jos pärjään tarpeeksi hyvin, olen arvokas ihmisenä.”
Mäkilä ei kuvaa menestystä turhana. Raha on väline, ja myös auttamisessa rahaa tarvitaan. Järjestöt eivät elä juhlapuheilla, vaan euroilla, vapaaehtoistyöllä ja jatkuvalla tuella.
Mutta hänelle yrityskauppa näytti, että pelkkä saavuttaminen ei riitä. Jos ihminen rakentaa koko identiteettinsä seuraavan tavoitteen varaan, mikään tavoite ei pysäytä juoksua pitkäksi aikaa.
Auttamisesta Arkea syntyi tuon oivalluksen jälkeen. Mäkilä alkoi etsiä tapaa rakentaa liiketoimintaa, jossa raha liikkuu, mutta jonka tarkoitus ei pysähdy rahaan.
Luottamus syntyy näkyvyydestä
Mäkilä nostaa suomalaisesta auttamisesta esiin myös aiheen, josta moni puhuu varovasti: läpinäkyvyyden.
Hänen mukaansa ihmisten pitää pystyä näkemään, mihin lahjoitettu raha menee ja mitä sillä saadaan aikaan. Sama koskee järjestöjä, jotka keräävät lahjoituksia tai saavat julkista rahaa.
“Jos järjestö kerää lahjoituksia ihmisiltä tai saa julkista rahaa, ihmisten pitää voida tarkistaa, mihin raha menee ja mitä sillä saadaan aikaan. Ilman läpinäkyvyyttä auttamiseen ei synny luottamusta.”
Mäkilä ei esitä tätä järjestökentän vastaisena kritiikkinä. Päinvastoin. Hänen mukaansa järjestöt tekevät Suomessa työtä, jota ilman moni jäisi kokonaan yksin. Juuri siksi luottamuksen pitää olla kunnossa.
Kun lahjoittaja ymmärtää, miten raha kulkee, kynnys auttaa pienenee. Kun yritys näkee, että auttaminen voidaan liittää omaan toimintaan järkevästi, siitä voi tulla toistuva teko eikä vain yksittäinen kampanja.
Mäkilän visiossa lahjoittaminen voisi olla mukana paljon nykyistä laajemmin. Matkalipuissa, festarilipuissa, kauppakäynneissä, yrityslahjoissa ja arjen kohtaamisissa.
Ajatus on kunnianhimoinen. Auttamisesta Arkea on rakennettu suomalaisille ja suomalaista yhteiskuntaa varten. Mäkilä haluaa tehdä auttamisesta helppoa, läpinäkyvää ja toistuvaa. Lahjoittajan pitää nähdä, mihin raha ohjautuu, ja lahjan saajan pitää voida itse valita, mitä hyvää hän haluaa tukea.
Verkosto tuo tekemiseen rakenteen
Ajatus auttamisen rakenteista näkyy myös Mäkilän tavassa rakentaa verkostoja Turussa ja Varsinais-Suomessa. Hän toimii BNI Varsinais-Suomen verkostossa BNI Turku Klubben XVII -ryhmän perustajana ja johtajakonsulttina. BNI (Business Network International) on kansainvälinen yrittäjien ja asiantuntijoiden verkosto, jossa liiketoimintaa rakennetaan suositusten, luottamuksen ja säännöllisten tapaamisten kautta.
Klubben XVII aloitti Turussa 36 liikekumppanin voimin. Alle puolessa vuodessa ryhmä on kasvanut 41 liikekumppanin yhteisöksi, mikä tekee siitä jo nyt yhden Suomen suurimmista BNI-ryhmistä. Ryhmän yrittäjä- ja vaikuttajavetoinen asenne on näkynyt myös tuloksissa: liikekumppanit ovat tehneet alle puolessa vuodessa kauppaa yli 1,2 miljoonan euron edestä.
Mäkilälle Klubben XVII on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun oikeat ihmiset tuodaan saman pöydän ääreen riittävän selkeällä rakenteella. Pelkkä verkostoituminen ei vielä riitä. Tarvitaan luottamusta, toistoa ja yhteinen tapa tehdä asioita eteenpäin.
Saman tarpeen hän näkee auttamisessa. Hyvä tahto ei yksin riitä, jos siitä ei synny toistuvaa toimintaa.
“Auttamisen pitää olla rakenteessa, ei pelkässä hyvässä tahdossa”, Mäkilä sanoo.
Kirjoittaja Janne Uoti on BNI Varsinais-Suomen aluejohtaja.
