Euroopan keskuspankki EKP nosti torstaina ohjauskorkojaan, kuten oli odotettu. Inflaation odotetaan hidastuvan, vaikkakin tason pysyvän yli keskuspankin tavoitteen loppuvuoden. Koronnoston vaikutukset talouteen näyttävät nyt ristiriitaisilta, mikä asettaa EKP:n vaikeaan paikkaan, arvioi Finnveran ekonomisti Mikko Lumme. Samaan aikaan, kun euroalueen talouskasvu on hidastunut merkittävästi, EKP:n on pidettävä huolta uskottavuudestaan koronnostoilla. Myös euromaiden eritahtinen inflaatio luo oman haasteensa rahapolitiikan virittämisen kannalta.
Suomessa inflaatio aleni kesäkuussa 4,1 prosenttiin Tilastokeskuksen ennakollisten tietojen mukaan. Taso on jo jonkin verran alle euroalueen keskimääräisen inflaation, joka oli 5,5 prosenttia. Kesäkuun inflaatioluku oli odotettu uutinen. Suomen osalta huolena onkin, että EKP kiristää rahapolitiikkaa liikaa, mikä jarruttaisi taloutta tarpeettoman paljon.
Tyypillisesti menee reilu vuosi, ennen kuin rahapolitiikan täydet vaikutukset talouteen näkyvät. Tämä johtuu osittain kiinteäkorkoisista sopimuksista.
– Suomessa rahapolitiikka saattaa välittyä nopeammin kuin monessa muussa euromaassa, sillä suomalaisten asuntolainat on tyypillisesti sidottu euriboreihin. Tältä osin inflaatio saattaa hidastua Suomessa nopeammin kuin Euroopassa, mikä voi kasvattaa rahapolitiikan epäsymmetrisyyttä. Toisaalta todennäköisesti aletaan olemaan lähellä korkohuippua eli rahapolitiikan ei enää paljoa odoteta kiristyvän, sanoo Finnveran ekonomisti Mikko Lumme.
Korkojen nousu on vaikuttanut myös yritysten luottokysyntään ja investointihalukkuuteen alentuneen kokonaiskysynnän ohella.
– EKP virittää rahapolitiikkansa euroalueen keskimääräisen inflaation mukaan eli suuria talouksia painottaen. Ranskan inflaatio on hyvin lähellä euroalueen keskimääräistä, kun taas Saksan ja Italian on jonkin verran yli keskimääräisen. Pahiten rahapolitiikan kiristykset osuvat nyt euroalueen neljänneksi suurimpaan talouteen Espanjaan, jossa inflaatio on painunut jo EKP:n tavoitteen tuntumaan. Toisessa ääripäässä on Slovakia, jonka inflaatio on vielä yli 11 prosenttia. Pienenä taloutena Slovakian kannalta EKP:n rahapolitiikka voi jäädä liian löysäksi, Lumme sanoo.
Suomen tilannetta on kokonaisuudessaan viimeisen vuoden aikana huojentanut se, että inflaation nousu Suomessa on ollut euromaista hitaimpia.
Ovatko EKP:n koronnostot edelleen tarpeellisia? – Taustalla keskuspankin uskottavuus
EKP seurasi Yhdysvaltain keskuspankin FED:in vanavedessä ja nosti ohjauskorkoa torstaina 25 korkopisteellä. EKP vakuutti myös olevansa valmis reagoimaan nopeastikin inflaation kehitykseen.
– Muistutuksena, että EKP teki alkujaan virhearvion inflaatioperiodin pitkäaikaisuudesta ja reagoi liian myöhään inflaation kiihtymiseen, Mikko Lumme sanoo.
Rahapolitiikka vaikuttaa talouteen viiveellä, eli kireämpi rahapolitiikka ei vielä näy täysimääräisesti talouskasvussa, mutta merkkejä sen vaikuttavuudesta on jo nähtävissä. Myös ruoasta ja energiasta puhdistettu pohjainflaatio saattaa vihdoin osoittaa hidastumisen merkkejä.
– EKP on perustellut edelleen tiukkenevaa rahapolitiikkaansa pohjainflaation sitkeydellä. Euroalueen pohjainflaatio on jo lähtenyt laskuun, ja talouskasvu on hidastunut merkittävästi viimeisen kahden vuosineljänneksen aikana eli talouden kokonaiskysyntä on vaisua. On mahdollista, että inflaatio palautuisi jo nykyisellä rahapolitiikan virityksellä tavoitetasolle, mutta EKP haluaa ymmärrettävästi pitää huolta uskottavuudestaan ja kiristää rahapolitiikkaa mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, arvioi Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki.
Väitteille ahneusinflaatiosta ei löydy katetta
Kun inflaatiota koronapandemian jälkeen kiihdyttivät tarjonnan pullonkaulat, sittemmin kiihtyminen on johtunut enemmän kokonaiskysynnän kasvusta. Niin sanotusta ahneusinflaatiosta ei näytä löytyvän merkkejä. Ahneusinflaatiolla viitataan ilmiöön, jossa tuotteiden hintoja nostetaan enemmän kuin tuotantokustannusten nousu todellisuudessa edellyttäisi.
– Tilastot eivät tue väittämää, että tarjontatekijät, kuten logistiikan pullonkaulat, tuotantopanosten saatavuus, työvoimavajeet, selittäisivät yksin inflaatiota. Kysynnän eli kulutuksen, investointien ja vientikysynnän kasvulla on ollut vähintään yhtä suuri merkitys. Väitteille niin sanotusta ahneusinflaatiosta ei löydy katetta, Mikko Lumme sanoo.
– Olisi outoa, jos yritykset olisivat keksineet nostaa hintoja ahneuksissaan vasta viime aikoina. Sen sijaan kysyntäshokit vaikuttaisivat selittävän paremmin viimeaikaista hintojen ja voittojen kasvua.
