Kuppi täyteen kahviautomaatilla, muistiinpanovälineet kainaloon ja hitaasti raahustaen hapettomaan kokoushuoneeseen kuuntelemaan puheenjohtajan yksinpuhelua.
Tuntuuko tutulta? Tähän voi varmasti moni meistä samaistua – mutta kokousten ei tarvitsisi olla tylsiä tai pitkäpiimäisiä monologeja, jossa osa osallistujista laskee minuutteja vapautumiseensa.
Kokosimme vinkit virkeään palaveeraamiseen, jossa luovuus virtaa ja uusia ideoita syntyy!
Seisten olet tehokkaampi
Entä jos et ensi kerralla varaisikaan tunnin kokousta, jossa istut mukavasti kokousnurkkauksessa, vaan lyhyen alle puolen tunnin spurtin, joissa keskittyisitte tiimin kanssa tiiviisti vain yhteen asiaan kokouspöydän ympärillä seisten?
Seisomisen tuoma pieni epämukavuus saattaa nimittäin edistää keskinäistä yhteistyötä ja lisätä luovaa ajattelua, ovat Washingtonin yliopiston tutkijat todenneet. Istuessa kiinnitymme paikkaamme ja luomme oman yksityisen tilan omine muistiinpanovälineinemme, kun taas seistessä olemme avoimempia yhteistyölle ja jaamme helpommin tietoa ryhmän kesken.
Lisäksi seisominen on sen verran epämukavaa, että kokousten kesto lyhenee mittausten mukaan jopa kolmanneksella. Samalla säästät siis aikaa ideoiden toteuttamiseen.
Liike lisää luovuutta
Liikunnan on osoitettu tekevän hyvää aivoillemme ja kognitiivisille kyvyillemme. Jo Hippokrates piti kävelyä parhaana lääkkeenä ihmiselle, ja filosofi Friedrich Nietzsche on sanonut, että “kaikki todella suuret ajatukset syntyvät kävelemällä”.
Takavuosien kävelykokouksissa ollaan siis oltu oikeilla jäljillä – liike pistää vauhtia verenkiertoon ja tuo tuoretta happea aivoihin, jolloin ongelmat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään. Vaihtuvat maisemat tuovat lisäinspiraatiota ajatteluun.
Jo pienikin fyysinen aktiivisuus riittää lisäämään luovuuttamme. Vaikka kokous pidettäisiinkin sisätiloissa, sinne kannattaa suunnata hissimatkan sijaan portaita kapuamalla. Kokouksen aikana keskittymistä taas edistää venyttely ja pieni jaloittelu.
Hackathonilla ongelmien kimppuun
Olet ehkä kuullut hackathoneista, hämyisistä koodareiden kokoontumisajoista, joissa cola- ja energiajuomat virtaavat ja pitsalaatikkopinot kasvavat korkeutta samalla kuin hupparipukeisten nuorten joukko ratkoo visaisia ohjelmointipulmia.
Nykyään päivän, parin ongelmanratkaisurupeamia järjestetään myös muissa yhteyksissä. “Häkkäämisestä” on tullut tapa työstää ryhmässä yhteistä haastetta ja kehittää ratkaisua siihen. Perusidea on yksinkertainen – jatketaan, kunnes sopiva ratkaisu on löytynyt.
Kyseessä voi olla hyvin konkreettinen tehtävä kuten uusien verkkosivujen suunnitteleminen tai abstraktimpi aihe kuten yrityksen strategian päivitys. Sen lisäksi, että leiriolosuhteissa yhteisön eri persoonat pääsevät loistamaan, se on myös omiaan luomaan ryhmähenkeä.
