Tekoäly avaa uusia mahdollisuuksia, mutta väestörakenteen muutos ja polarisaation uhka haastavat työelämää. Työterveyslaitoksen Työelämän suunta -raportit kuvaavat mahdollisia kehityskulkuja ja tarjoavat pohjaa työelämän kestävälle uudistamiselle. Kun tekoälyä hyödynnetään viisaasti ja työelämän oikeudenmukaisuudesta pidetään huolta, voidaan vahvistaa sekä hyvinvointia että tuottavuutta.
Työelämässä on käynnissä useita samanaikaisia murroksia. Tekoäly kehittyy nopeasti, työn tekemisen muodot moninaistuvat, väestörakenteen muutos haastaa hyvinvointivaltion kestävyyttä ja vihreä siirtymä edellyttää uudenlaisia toimia. Muutosten keskellä tarvitaan yhteistä suuntaa ja aktiivista ennakointia, jotta työelämää voidaan kehittää kestävällä tavalla.
Työterveyslaitoksen Työelämän suunta -raporttisarja tarkastelee tulevaisuuden työelämää vaihtoehtoisten skenaarioiden kautta. Työelämä voi kehittyä kohti hyvinvointia, osallisuutta ja kestävää tuottavuutta – tai ajautua tilanteeseen, jossa työ pirstaloituu, eriarvoisuus kasvaa ja työn mielekkyys katoaa.
– Kehityksen suunta ei ole ennalta määrätty, vaan riippuu niistä valinnoista ja päätöksistä, joita teemme nyt. Raporteissa esitämme toimenpiteitä, joihin tarttumalla voimme työpaikoilla ja päätöksenteossa tehdä suomalaisesta työelämästä maailman parasta, sanoo Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula.
Tekoäly muuttaa työtä – ihminen valitsee suunnan
Tekoäly muovaa työn sisältöä monella tasolla. Se hoitaa yhä useammin rutiininomaisia tehtäviä, vapauttaa aikaa luovuudelle ja tarjoaa mahdollisuuksia työn uudelleenajatteluun. Oikein hyödynnettynä teknologia voi parantaa työn laatua, lisätä mielekkyyttä ja vauhdittaa tuottavuutta.
Kehityksen hyödyt eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Tuottavuusloikan pituus riippuu siitä, miksi ja miten teknologia otetaan käyttöön ja millaista johtamista sen rinnalle rakennetaan.
– Jos teknologian käyttöönottoa kehitetään osallistavasti ja työntekijöitä kuunnellen, voidaan saavuttaa sekä tuottavuus- että hyvinvointihyötyjä. Jos sen sijaan keskitytään yksipuolisesti kustannustehokkuuteen ja automatisointiin, riskinä on työn kuormittavuuden kasvu ja työelämän eriarvoistuminen, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini.
Raportin mukaan teknologinen kehitys ei poista ihmisen roolia työelämässä – päinvastoin. Monet työtehtävät sisältävät sellaista hiljaista tietoa, kontekstisidonnaista ymmärrystä ja sosiaalista vuorovaikutusta, jota tekoäly ei kykene korvaamaan. Näiden tehtävien toteuttaminen edellyttää inhimillisiä taitoja: luovuutta, sosiaalista älykkyyttä ja tilannetajua.
– Tekoäly on työväline, ei ihmisen kaltainen toimija. Luova ja sosiaalinen älykkyys on ihmisen paras turva ja voimavara teknologisoituvassa työelämässä, Alasoini korostaa.
Kenelle työelämä kuuluu vuonna 2035?
Väestörakenteen muutos on työelämän toinen suuri haaste. Työikäisten osuus väestöstä on aiempaa pienempi, mikä horjuttaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Hyvinvointivaltion kestävyys on sidoksissa siihen, kuinka laajasti jokaisen työpanos ja osaaminen saadaan käyttöön. Siksi työelämässä on vahvistettava avoimuutta ja yhdenvertaisuutta.
– Työelämän on oltava saavutettava ja oikeudenmukainen kaikille: nuorille, ikääntyville, työssäkäyville eläkeläisille, osatyökykyisille ja maahanmuuttotaustaisille, painottaa Työterveyslaitoksen johtava tutkija Taina Leinonen.
Hyvä työelämä ei pelkästään houkuttele, vaan myös sitouttaa. Jos odotukset ja työelämän todellisuus eivät kohtaa, riskinä on osaajien siirtyminen muualle. Raportin mukaan työuraansa aloittavien sitoutumista vahvistavat hyvä perehdytys, mielenterveyden tukeminen ja reilu palkitseminen. Maahanmuuttaneita voidaan tukea panostamalla kielitietoisiin ja syrjimättömiin käytäntöihin sekä perheiden asettautumisen tukemiseen.
Mahdollisuus tulla nähdyksi ja kokea kuuluvansa työyhteisöön on ratkaisevaa sekä yksilön hyvinvoinnille että työvoiman saatavuudelle. Jos näihin tarpeisiin ei vastata, työelämä voi jakautua kahteen todellisuuteen: niihin, joilla on mahdollisuuksia, ja niihin, joilta ne puuttuvat. Polarisaation torjuminen vaatii määrätietoisia ratkaisuja ja rakenteellisten esteiden purkamista.
– Myös teknologia voi edistää osallisuutta. Etätyö, digitaaliset työkalut ja kieliteknologiat voivat madaltaa osallistumisen kynnystä ja auttaa esimerkiksi osatyökykyisiä, ikääntyviä ja maahanmuuttaneita löytämään paikkansa työelämässä, Leinonen sanoo.
