Hautakivi kertoo menetetystä läheisestä 

Hautakiven valitseminen on yksi käytännön asioista, jotka omaiset kohtaavat surutyön keskellä. Hautakiveen kiteytyy nimen ja päivämäärien mukana paljon enemmän, kuin kiven fyysinen olomuoto. Hautakiven merkitsemä hauta on paikka, jossa muistot saavat konkreettisen muodon ja siksi sen valinta on monille omaisille niin merkityksellinen.  

Prosessi alkaa käytännön asioista. Turun Hautakivipalvelun yrittäjä Johannes Iljanka kertoo, että ensimmäisenä on oleellista selvittää, minne hautausmaalle ja hautapaikalle kivi on tulossa. Eri seurakunnilla voi olla omia määräyksiään esimerkiksi hautakiven koosta, materiaalista tai vaikkapa tekstien toteutuksesta. Joillakin hauta-alueilla on jopa määrätty tietyn väriset kivet. Iljanka kertoo, että rajoituksia on yleensä vain muutamia, mutta niidenhuomioiminen on silti tärkeää heti alusta lähtien. 

Kun reunaehdot ovat selvillä, alkaa varsinainen suunnittelu. Mallikivien äärellä pohditaan ensin kiven kokoa, sitten väriä, pintakäsittelyä ja muotoa. Vähitellen mukaan tulevat tekstin väri, kirjasintyyppi eli fontti ja mahdolliset koristeet. Turun Hautakivipalvelun pihalla on yli sata mallikiveä, joista asiakas voi lähteä hahmottelemaan sopivaa kokonaisuutta. 

– Emme halua tehdä päätöksiä asiakkaan puolesta. Meidän tehtävämme on antaa vaihtoehtoja ja auttaa löytämään sellainen ratkaisu, joka tuntuu oikealta, Iljanka kertoo. 

Yksityiskohdat viestivät persoonasta 

Ajatus on yksinkertainen: omaisten pitää voida kokea, että hautakivi pohjautuu heidän omiin valintoihinsa. Silloin siitä tulee aidosti menehtyneen läheisen näköinen eikä ratkaisu, jota myöhemmin jäisi katumaan. 

Kiven suunnittelun edetessä keskusteluun usein alkaa nousemaan seikkoja menetetystä läheisestä. Näistä keskusteluista nousee helposti esiin harrastuksia, elämäntapoja ja persoonallisuutta, joita voidaan läheisten kanssa soveltaa hautakiven koristeiksi ja yksityiskohdiksi. 

Esimerkkeinä Inljanka nostaa, että jos vainaja rakasti lintujen ruokkimista, kiveen voidaan valita lintuaiheinen koriste. Jos taas veneily oli tärkeä osa elämää, vene voidaan kaivertaa osaksi muistomerkkiä. Jos työ oli ihmiselle erityisen merkityksellinen, senkin voi tuoda esiin. Iljanka kertoo tapauksesta, jossa metallialalla työskennelleen vainajan oma ruuvimeisseli valettiin pronssiseksi koristeeksi hautakiveen. Ainoa todellinen rajoitus on, että koristeiden täytyy kestää aikaa ja säätä. 

Nykytekniikan ansiosta mahdollisuuksia on paljon. Hautakiveen voidaan toteuttaa lähes mikä tahansa kirjasintyyppi, jopa vainajan oma allekirjoitus. Myös eri kielet onnistuvat ja Turun Hautakivipalvelu tekee tekstejä myös muun muassa arabiaksi, hepreaksi, kiinaksi ja japaniksi. 

Hautakivissä näkyy myös yhteiskunnan muutos. Vielä muutama vuosikymmen sitten risti oli lähes itsestään selvä osa muistomerkkiä. Nykyään uskonnollisia symboleja käytetään harkitummin, sillä kaikki vainajat eivät ole kuuluneet kirkkoon tai halunneet uskonnollista symboliikkaa. 

Silloinkin pienet yksityiskohdat voivat olla merkityksellisiä. Perinteisesti syntymäajan edessä on tähti ja kuolinajan edessä risti, mutta nykyään osa omaisista valitsee niiden tilalle kirjaimet, pelkät vuosiluvut tai viivan. Myös lintujen, kasvien ja kivien muodoilla voi olla symbolinen merkitys. Iljanka kertoo sen olevan joskus tietoisesti valittu, joskus vain tunne siitä, että jokin muoto tuntuu oikealta. 

Merkityksellisyys valinnan ytimessä 

Useimmiten hautakiveä ei kuitenkaan suunnitella omaisten maun mukaan, vaan sen ihmisen näköiseksi, jota sillä muistetaan. Jos tiedetään, että samaan hautaan tullaan aikanaan hautaamaan myös puoliso tai muita perheenjäseniä, ratkaisuja tehdään yhteisen näkemyksen pohjalta. Jos taas muistomerkki tulee vain yhdelle ihmiselle, hänen persoonansa näkyy usein läheisten valinnoissa vahvemmin. 

Lopulta hautakiven tärkein tehtävä ei liity ulkonäköön vaan siihen, mitä se ihmisille merkitsee. 

Hauta on paikka, johon voi tulla muistelemaan. Monelle haudalla käyminen on osa surutyötä ja tapa säilyttää yhteys läheiseen. Jos ennen käytiin joka viikko mummon luona kahvilla, kuoleman jälkeen sama rytmi voi jatkua käynteinä haudalla. Siellä voi ajatella, muistella tai jopa jutella poisnukkuneelle. 

Ajan myötä käynnit ehkä harvenevat, mutta muistopaikka säilyy. Siksi hautakivi on paljon enemmän kuin kiveen hakatut nimet ja päivämäärät. Se on näkyvä kertomus eletystä elämästä ja ihmisestä, jota halutaan yhä muistaa.