Pankkien vakavaraisuutta sääntelevä Basel III -uudistus uhkaa vähäriskisiä asunto- ja yrityslainoja. Juuri tällaiset lainat ovat Suomen pankkimarkkinalle tyypillisiä. Finanssialan huoli on, että jos sääntelyuudistus toteutuu ehdotetussa muodossa, kannattaako kotitalouksien ja yritysten enää ottaa lainoja ja investoida vai laittaa odotteluvaihde päälle.
EU:n talous-ja rahoitusasiain neuvosto on ottanut kantaa pankkien vakavaraisuutta sääntelevien Basel III -uudistusten täytäntöönpanoon. Parlamentti hioo vielä näkemyksiään, ja Finanssiala ry toivoo, että parlamentin neuvottelukannassa otetaan huomioon Suomen kansalliset erityispiirteet. Näitä ovat matalan riskiset asuntolainat ja erityisesti pk-yritysten lainat.
Monet jäsenvaltiot, kuten Tanska, Ranska ja Saksa, ovat tehneet tahoillaan ahkerasti ehdotuksia sääntelyn toimivuuden varmistamiseksi omissa maissaan ja asettaneet ne ehdoksi tuelleen neuvottelutuloksen syntymiseksi. Myös Suomessa eduskunta on edellyttänyt Suomen neuvottelijoilta Suomen erityispiirteiden turvaamista.
– Erityisesti talousvaliokunta lausui painavasti asiasta, ja myös suuren valiokunnan lausunto sisälsi selkeän vaatimuksen ottaa Suomen erityispiirteet huomioon. Eduskunnassa on siis tästä vankka tahtotila. FA:n tietojen mukaan Suomi ei kuitenkaan asettanut neuvotteluille tiukkoja ehtoja monen muun maan tapaan, sanoo Finanssiala ry:n johtava lakimies Olli Salmi.
Miten Suomen erityispiirteet otettaisiin huomioon loppuneuvotteluissa?
Suomalaiselle lainamarkkinalle ovat tyypillisiä lainat, joiden riski pankille on matala. Lainan riskin suuruus vaikuttaa sen ehtoihin. Neuvoston hyväksymä Basel-kanta uhkaa keinotekoisesti nostaa näiden lainojen pääomakustannusta pankeille, sillä se ei ota niiden todellista riskiä huomioon vaan olettaa riskin kaavamaisesti korkeammaksi kuin se on.
– Riskiperusteisuuden huomiointi on jo sisäänrakennettuna tavoitteena globaaleissa Basel III -säännöksissä, Salmi huomauttaa.
Kun trilogineuvotteluihin mennään, keskeinen eduskunnan suuren valiokunnan asettama neuvottelumandaatti on matalariskisten lainojen asianmukainen huomioon ottaminen.
Yksi mahdollisuus olisi sallia pankeille optiona käyttää yritysluottopuolella Basel III -säännösten sisältämää vaihtoehtoista mallia, jonka mukaan pankki ei käytä ulkoisia luottoluokituksia vaan arvioi tiettyjen ehtojen täyttyessä itse yritysten luottokelpoisuuden. Näin edellytetään Baselin standardissa.
Tämän mukaisesti pankit itse saavat arvioida yritysvastapuolen luottoriskin, kuten asia on esimerkiksi Yhdysvalloissa. Tämä sallii yhtäaikaisesti sen, että siirtymäsäännökset ovat väliaikaisia, matalariskiset lainat otetaan huomioon niiden riskisyyden edellyttämällä tavalla eikä Baselin säännöistä poiketa.
– Globaalin standardin säännös voidaan laajentaa myös pk-yrityksiin muokkaamalla se EU-markkinoihin sopivaksi. Tämä voidaan tehdä säilyttämällä kyseisen säännöksen alkuperäinen tarkoitus, Salmi sanoo.
Vastaavasti asuntoluottopuolella keskeinen keino vähäriskisyyden huomioon ottamiseksi olisi lisätä vakavaraisuuslaskennan standardimenetelmään uusia riskipainoluokkia, joita Finanssiala on esittänyt, ja jonka kaltaisia toimia talousvaliokunta nimenomaisesti lausunnossaan edellytti.
